《11》En voi enää ikinä kävellä...

227 15 6
                                    

Räväytän silmäni auki.
"Missä oon?!" Huudahdan. Toista silmääni kirvelee ihan vietävästi enkä näe sen kanssa muuta kuin sumeaa.
Ystävällisen näköinen nainen tulee vierelleni.
"Olet sairaalassa. Kipuja?"
"Mä en näe vasemmalla silmällä juuri mitään", kerron. Nainen, ilmeisesti lääkäri hiljenee ja lähtee pois.
"Mitä vittuu!" Huudahdan.

"Juliet, jos viitsit avata silmäsi auttaisit meitä paljon", miesääni sanoo. Avaan silmäni, kaiketi nukahdin.
"Juliet, silmäsi on kunnossa, kunhan se vain toipuu mutta se aivojesi osa joka kontrolloi jalkojasi, on vauritoitunut pahasti. Voi olla, ettet enää ikinä kävele", mies sanoo. Tuijotan pitkään seinää reagoimatta mitenkään mutta sitten kyyneleet alkavat valua kuin vesi ämpäristä kun sen kääntää ylösalaisin. Näkönikin palautuu pikkuhiljaa kun itken. En pidä mitään ääntä, kyyneleet vain valuvat. Sama nainen joka oli luonani kun heräsin, tuo pyörätuolin vierelleni.
"Ei! Ei! Ei en halua! Ei!", huudan, kun lääkärit yrittävät istuttaa minua pyörätuoliin. Lopulta he onnistuvatkin. Hengitän syvään ja rauhoitun.
"Haluan olla yksin", sanon hiljaa. Lääkärit nyökkäävät ja lähtevät. Kun ovi sulkeutuu, yritän liikuttaa jalkojani. Ei mitään. Yritän ponnistaa itseäni seisomaan, jalat eivät kanna.
"Helvetti", tuhahdan. Tälläistäkö se loppuelämä sitten olisi.

"Juliet mitä on tapahtunut?" Brody kysyy kun avaan hänelle oven.
"Äiti veti mua turpaan ja löin pään... Jotenkin niin että en voi enää ikinä kai kävellä", selitän. Brody astuu sisälle ja sulkee oven. Hän kumartuu tasolleni ja halaa minua.
"Mä oon aina sun tukena. Oon aina sun kanssa, lupaan sen", hän kuiskaa.
"Äiti joutui vankilaan. Sillä on oikeudenkäynti jossain vaiheessa", sanon hiljaa.
"Eikä. Joudut varmaan todistajaksi?" Brody sanoo.
Nyökkään.
"Joudun kertomaan miten äitini teki minusta liikuntakyvyttömän ja samalla kodittoman"
"Eikö sulla oo mitään paikkaa?"
"Eih", sanon melkein itkien.
"En tiedä minne mennä kun ei oo ketään sukulaisiakaan", jatkan.
"Muutetaan meidän isoäidin luo. Se ei vihaa mua", Brody ehdottaa. Nyökkään ja huokaan helpotuksesta. Ei sentään tarvitse kadulle muuttaa.

Lyhyt ja tosi tylsä osa, mutta älkää antako sen haitata. Muista painaa vote-nappia ja kommentoida mielipiteesi ja mahdolliset parantamis-ideat 😘❤

ChangesDonde viven las historias. Descúbrelo ahora