Louisin P.O.V.
Katsoin Alicea, hän makasi sängyllä ja leikki hiussuortuvallaan. "Hei" sanoin arasti ja jäin seisomaan sängyn viereen. Hän käänsi katseesa minuun ja hymyili pienesti sanoen: " Moi!" astelin vähän lähemmäs sänkyä ja kumarruin halaamaan häntä. Hän vastasi halaukseen naurahtaen pienesti. Irtauduimme toisistamme. Hän katsahti käsiinsä ja sanoi hiljaisella äänellä: " Kuulin kaiken mitä puhuit minulle"... Seurasi pitkä hiljaisuus. Yhtäkkiä hän kastashti Zaynia ja Liamia " Ja te kaksi! On kyllä epäkohteliasta puhua noin!" Pojat naurahtivat punastellen ja katsoin heitä kysyvästi. "Joo siis nää kaks sankaria puhui mun perseestä kun mä heräsin!" Alice kertoi minulle. Minä käänsin katseeni Liamiin: "oikeesti?" Liam vain naurahti pienesti ja sanoi anteeksi Alicelle Zayn pyysi myös anteeksi. Voi luoja että noi kaks on sitte vielä penskoja.....! "Mun ja Zaynin pitää kai tästä mennä, mut Lou sä voit jäädä viel tänne jos haluat" Liam kertoi. "Juu, mä taidan jäädä tänne viel hetkeksi." "Me tullaan huomenna kylään!" Zayn huikkasi Alicelle samalla poistuen huoneesta Liam kannoillaan.
Poikien lähdettyä käänsin katseeni Aliceen ja aloitin: " niin sä kuulit.. Kaiken." Alice nyökkäsi samalla punastuen ja sanoi: " Oonko mä sulle oikeesti jo niin tärkeä... Tai siis ku en oikeesti tunne sua yhtään, etkä sekään mua.." "Niin, en mä tiiä.. Mä vaan.. Sitä on niin vaikea selittää.. Ku mä... En tiiä, musta se oli vaan niin väärin, siis et olit koomassa.. " "okei" alice sanoi hymyillen ja vaihtoi puheenaihetta sujuvasti.
Seuraavat 2 tutia minä ja Alice juttelimme kaikesta, KAIKESTA! Mulla oli niin mukavaa, niin myös Alicella, sen huomasi. Olin huomannut että meillä oli paljon yhteisiä asioita. Juuri kun olimme puhumassa lumilautailusta sairaanhoitaja tuli huoneeseen ja kertoi vierailuajan olevan ohi ja kehotti minua poistumaan jotta Alice saisi levätä. "No huomiseen, tullaan varmaan koko poppoo! Pitää kattoo et jos Londi pääsis myös." "Juu, Lou oli tosi kiva ku huolehit. Kiitos." "Aina" sanoin samalla halaten Alice ja antaen suukon tämän päälaelle. "Moikka!" "Moikka!"
Lähdin kotiin, koko matkan kasvoillani oli valtava hymy, olin niin innoissani ja helpottunut! Päätin kuitenkin käväistä kahvilassa. Ostaessani kahvia huomasin roskalehtien otsikot: "One directionin suurin salaisuus! Tyttöystävä huumeidenkäyttäjä!" "Voi paska.." Huokaisin ja katsoin toista lehteä: "Louis Tomlinsonin epätoivoinen rakkaus!" "Just näin! Voi ei.. Miks ihmisillä ei ole yksityisyyttä?! Nappasivat kahvin ja maksoin sen. Lähdin autooni ja otin puhelimeni. Twitter olii räjähtänyt kysymyksistä! "Mitä on tekeillä Lou? :( ", "Jätä se lutka Tomlinson, se ei oo sun arvoinen!" Näin yksi fani oli kirjoittanut. Samassa huomasin kuinka autoni ympärille oli kertynyt faneja. He koputtelivat ikkunaan ja ottivat kuvia. Huokaisin ja starttasin auton.
//Moikka! Ensinnäkin, anteeksi kun kappaleita ei ole tullut pitkään aikaan. Aikaa ei vaan oikeen ole tähän, mutta yritämme parhaamme! Luku on tosi lyhyt, koska en ehtinyt kirjoittamaan enempää. Nauttikaa!
Ps. Olis aivan ihana kuulla teidän mielipiteitä ja toivomuksia tarinasta! Love ya!<3
-Riin
