Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus

15 FAKTAA PAPPERISTA.

Minut haastoivat tähän siis @raadelma ja @hanxxin, kiitos heille!

Näitä on ollut sen verran paljon liikkeellä, että yritin tehdä joistain faktoista hieman erilaisia, että mielenkiinto voisi pysyä yllä. Vaikka minut haastettiin kahdesti, olen sen verran laiska, että en jaksanut keksiä enempää kuin juuri sen viisitoista. Monet faktat ovat kuitenkin aika laajasti kirjoitettuja, joten se kuitenkin korvaa hieman. Niinhän? :)))

No, päästän teidät nyt lukemaan. Aloitetaan tylsistä.

1. Olen tänä vuonna peruskoulun päättötodistuksen saava ihmislapsi, joka tulee olemaan 15-vuotias vielä joulukuun 27. päivään saakka. Siis moneen muuhun täällä verrattuna vielä ihan vauva.

2. Olen musiikkiluokalla, ja tulen myös menemään – niin, aion mennä, en ole ainoastaan hakenut – musiikkilukioon, sillä musiikki on ollut lähellä sydäntä ihan pienestä asti. (Laulamaan opin ennen kuin opin puhumaan, pianon aloitin eskari-ikäisenä.)

3. Olen sellainen tietyllä tapaa avoin ja utelias ikiliikkuja, joka eksyy aina puhumaan ihmisille liian tuttavallisesti ja olettaa sinisilmäisesti, että kaikki ovat hänen kavereitaan. Olen aikalailla aikaansaamaton vätys, jolla on aina miljoona projektia kesken, mutta mikään niistä ei koskaan valmistu. Nauran liikaa, ihan liian helposti, väärille asioille. Pokkaa minulla oon aivan liian harvoin. Omistan huonon kuulon tai hitaat aivot – luultavasi jälkimmäisen, sillä yleensä kuuloni pelittää, mutta sen tulkkaus käytäntöön tapahtuu joskus aivoissani vasta kymmenen sekunnin kuluttua.*

4. En yleensä kiinny kirjan fiktiivisiin hahmoihin lukuhetkeä enempää – oikeastaan koskaan. Mutta erästä hahmoa ei kukaan voi voittaa. Nimittäin... (*rumpujen pärinää*) Cole St. Clairia. Sori @Dreamcatcherchild, Alec on kiva ja paljon muutakin, mutta se eikä kukaan muukaan päihitä Colea – se vaan on täysi fakta. Jos kukaan on lukenut Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogian (The Wolves of Mercy Falls) tai sen ylimääräisen, oikeastaan itsenäisen jatko-osan Viettelyksen, tietää, kenestä puhutaan, ja ehkä jopa senkin, miksi rakkauteni Colea kohtaan on niin suuri. Lukekaa vaikka viettelys ihan vaan rakkaan Colen takia.

PS. Toivon joskus salaa hiljaa mielessäni, Cole, että tulisit sieltä Kanadasta tai missä Yhdysvalloissa ikinä asutkaan, tänne Suomeen keikalle. Tai ihan vaan moikkaamaan mua. En pistäisi pahakseni. Tervetuloa, Cole.

PPS. En ole vieläkään ihan varma, mitä tarkoitit kun sanoit, että inhoat tasalukuja, mutta jos tarkoitat parillisia numeroita, niin älä huoli; tässä haasteessa tulee olemaan tasan 15 kohtaa. Ei mitään parillista.

5. Jos joku kysyisi lempikirjojani, monien muiden tavoin minun olisi luultavasti hyvin vaikea laittaa kaikkia elämäni aikana lukemiani kirjoja paremmuusjärjestykseen, mutta kaksi on tässä parin vuoden aikana pyörinyt aivojeni takaosassa. Ne ovat Holly Goldberg Sloanin Näkymätön poika, ja juuri mainitsemani Maggie Stiefvaterin Viettelys. Kirjaa lukiessa itselleni on todella, siis TODELLA tärkeää se tyyli, jolla tarina on kirjoitettu. Pidän persoonallisuudesta mutten kuitenkaan tekotaiteellisuudesta enkä wannabe-persoonallisuudesta. Persoonallisuudesta, joka sopii kirjailijalle kuin nenä päähän ja tulee ihan luonnostaan suoraan kirjailijasta itsestään. Ja näissä molemmissa oli todellakin omat tyylinsä, joista pidin. Kylläkin keskenään HYVIN erilaisia. Näkymätön poika on jotenkin hyvin elokuvamainen, siinä pääsee hyvin monen henkilöhahmon päähän, ja kuvailut eivät ole turhan pitkiä, vaan sellaisia, että asioista ja paikoista saa hyvän kuvan ja niihin pääsee sisälle, mutta turhia jaarittelematta. Tunnelma oli myös mielestäni koko kirjan ajan hieno. Viettelys taas oli omalla tavallaan mutkaton, ja siitä teki mahtavan ihanat henkilöhahmot. Sille sai välillä nauraa vatsa kippurassa, pienet, täysin merkityksettömät mutta mainiot yksityiskohdat tuovat tekstiin omanlaistaan pirteyttä ja huumoria.