Loyal beyond death

1. Kate Langdon

Koulun piha oli jo tyhjä. Olin juossut kouluun, sillä olin myöhästynyt bussista. Potkin ärsyyntyneenä loskaa ja kirosin itsekseni maleksiessani koulun oville päin. Voisin lintsata, ei siitä olisi enää haittaa kun vahinko oli jo tapahtunut. Ei huvittanut mennä myöhässä tunnille. Päätin kuitenkin mennä ja riuhtaisin pääoven auki.

Käytävät kaikuivat ja suljettujen ovien takaa kuului puheensorinaa. Tunnit olivat jo vauhdissa. Kävelin laiskaa tahtia pääkäytävää pitkin ja käännyin puolessa välissä vasemmalle portaisiin. Saavuttuani biologian luokalle, jätin mustan ulkotakkini tottelevaisesti naulakkoon muiden takkien joukkoon ja potkin kengät pois jalasta jättäen ne vähemmän tottelevaisesti lojumaan muiden kenkien päälle. Sitten vedin syvään henkeä ja avasin luokan oven valmiina koulun tylsimmän opettajan naljailuun.

"Huomenta vain sinullekkin, Thompson", kovaa vauhtia kaljuuntuva nirppanokkainen biologianopettaja totesi kuivasti. "Suvaitsit siis saapua."

Olin huonolla tuulella, ja mieleni olisi tehnyt karjua, mutta päädyin vastaamaan edes puoliksi kunnolla. "Anteeksi, myöhästyin bussista", mutisin jurosti ja lähdin pujottelemaan pulpettejen välistä omalle paikalleni luokan perälle. Opettaja nirppanokalla oli muutenkin jo ihan tarpeeksi syytä laittaa minulle merkintä, vaikka en olisikaan alkanut äksyillä, joten oli parasta pitää suu kiinni.

Lysähdin tuolille Oscarin viereen ja nostin vitkastellen biologian kirjat esiin, kun opettaja loi minuun ylimielisen katseen ja jatkoi paasaamista soluista, mitä en tietenkään jaksanut kuunnella. Sen sijaa kumarruin penkomaan repustani nappikuulokkeita.

"Luulin jo, että lintsasit", Oscar murahti. Vilkaisin vieressäni istuvaa poikaa ja kohautin olkiani. Olinhan minä harkinnut sitä.

"Saanko sitten koulun jälkeen kopioida muistiinpanot sulta?" Kysyin. Oscar virnisti vahingoniloisesti ja näytti minulle vihkoaan, joka oli tyhjää täynnä.

"Ihan kun mä vaivautuisin kirjoittamaan muistiinpanoja kun voi tunnillakin kuunnella. Mulla on kuulomuisti, opin parhaiten ihan vaan suoraan opettajalta."

Tuhahdin turhautuneena. No, eiköhän joku muu lainaisi muistiinpanoja. Joku, joka kirjoittaisi hyvät muistiinpanot oppiakseen, eikä vain kuuntelisi vähän tunnilla, kuten Oscar, joka suhtautui kouluun kevyesti, mutta veteli silti ysejä kokeista muistinsa ansiosta. Mokoma Oscar.

Luokan ovelta kuului koputus ja opettaja hiljeni ärsyyntyneenä uudesta keskeytyksestä. Vilkuilin luokkaa, mutta en äkännyt kenenkään puuttuvan.

"Sisään", opettaja sanoi ja ovi aukesi. Sisään käveli joku minulle tuntematon tyttö. Hänellä oli yllään mustat revityt farkut ja musta huppari, jonka huppu oli ylhäällä varjostaen kasvoja. Tytön olemuksessa oli jotain outoa. Hän ei vaikuttanut sellaiselta tavalliselta tytöltä, joka kikattelee kaikki välkät suuressa porukassa merkkivaatteet päällä ja kilo meikkiä naamassa, eikä myöskään ujolta, vaikka seisoikin jurosti kädet taskussa. Enemminkin uhmakkaalta. Tyttö näytti siltä, ettei tuo välittänyt muiden mielipiteistä. Sellainen kapinallinen.

"Ahaa, neiti Langdon!" Opettaja huudahti. Kohotin Oscarille kulmiani, harvoin sitä näki biologian maikkaa noin pirteänä. "Saanko esitellä uuden luokkalaisenne, Katrine-"

"Kate", tyttö korjasi vähän karhealla äänellä. Hän pyyhkäisi hupun alas ja katsoi luokkaa. "Olen Kate Langdon. Kävin Kimberlyn lukiota, mutta muutimme, sillä vanhempani halusivat, että vaihdan koulua." Katella oli siniset silmät ja tummanvaaleat hiukset ranskanletillä selässä. Hän oli tavallaan aika kaunis, mutta ei mikään malli. Silti hänen hieman kulmikkaat kasvonsa olivat omalaatuisuudessaan miellyttävät.

Opettaja nyökkäsi. "Aivan, tuolla Oscarin vieressä on vapaa paikka", hän sanoi. Oscar väläytti Katelle hymyn ja vilkutti. Kate pyöräytti silmiään ja meni istumaan Oscarin toiselle puolelle.

"Aiotko iskee?" kysyin hiljaa Oscarilta ja virnistin.

Oscar hymyili viekkaasti. "Ei sitä koskaan tiedä, sä?"

Pudistin päätäni. "Ei mun tyyppii."

//Eka luku vähän lyhyempi, yritän kirjottaa vähän pidempiä jatkossa :) //