∆ 9. osa ∆

165 16 0
                                    

Heräsin oven pamahdukseen. Vilttiin kietoutuneena kävelin eteiseemme kurkkaamaan kuka tulija oli.
Se oli isä.
Menin hänen luokseen ja halasin häntä purkahtaen taas itkuun.

Yllätyksekseni en saanut halausta takaisin, vaan tunsin isän vartalon jännittyvän. Nostin katseeni hämilläni häntä, mutta isä ei edes katsonut minua silmiin.

Peräännyin kauemmaksi, ja yritin tutkailla isäni silmiä, mutta ne näyttivät tyhjille.
"Isä...?" hiljaa yritin saada hänen huomionsa. Isä ei edes huomannut minua vaan käveli ohi toimistoonsa ja lukittautui sinne.

En kestänyt enää sisäilmaa, joten kiipesin ikkunani kautta katolle. Kävelin katon toiselle puolelle vanhan vaahteran luo.
Minun täytyi hypätä puuhun, jotta pääsisin sinne, sillä en ylettynyt oksiin, jotka olivat kattomme päällä.

Otin vauhtia ja hyppäsin puuhun. Laskeuduin eräälle oksalle, mutta jalkani luiskahti siltä pois. Onneksi sain tarrattua yläpuolellani olevaan oksaan.

Henkäisin ja roikuin oksassa hetken. Varmistin, että minulla oli hyvä ote siitä ja nostin jalkani sen ympärille. Siitä asennosta sain kiepautettua itseni helposti oksan päälle. Olin ollut aina luonnostani notkea ja hyvä voimistelussa. Kiipeily sujui siis minulta helposti.

Kiipesin vaahteran latvaan ja katselin alas maailmaan sieltä. Varovasti nousin seisomaan oksalle ja levitin käteni.

Joo, pahoittelen näiden lyhyydestä... Mutta kummiskin janoan kommentteja. En ole todellakaan mikään ammattilainen joten kommenttejaaaaa!!
~Rose

Kyyhkysen lentoTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang