Kyyhkysen lento

∆ 12. osa ∆

Saavuin kotiovelleni, ja puristin silmäni kiinni. Kyyneleet meinasivat tulla, mutta pyyhkäisin ne pois.
Olet vahva, ajattelin.

Hautausmaalla olin jättänyt kauniin ruusun äidin haudalle, istutaen sen maahan, jotta se kasvaisi siinä vuodesta toiseen.

Avasin kotioveni ja näin eteisen naulakossamme vieraan mustan takin. Se haisi ruusuiselle hajuvedelle, joka oli oudon tuttu.

Varovasti kävelin eteisen läpi ja menin keittiöön. Siellä pöydällä oli teepaketti ja vedenkeittimestä nousi höyryä.

Astelin olohuoneeseemme ja näin isän istuvan sohvalla, teekuppi kädessään, tyhjällä katsellaan tuijottaen eteensä.
Hahmo isää vasta päätä kääntyi minua kohti, ja tunnistin kauhukseni tarkkailijani.

"Hei Destiny", sanoi neiti O'Brian hymillen maireasti vaaleat hiukset kauniisti pudoten olkapäiltään. Jalkani jähmettyiväy paikalleen, tuntui kuin en olisi voinut liikkua.
"Otan osaa pikkusiskosi puolesta", draaman opettajani sanoi. "Herra Sparrow, kertoisitteko tyttärellenne mitä juuri sovimme?" neiti O'Brian kehotti isääni. Isäni kohensi ryhtiään, mutta ei katsonut silmiin.
"Lähdet pois, jonnekkin uuteen paikkaan", isä sanoi väsyneenä. Tyrmistyneenä katsoin isääni, joka ei edes kehdannut katsoa minua silmiini.
"Et sinä voi päättää puolestani", sanoin rauhallisesti, sillä en halunnut alkaa huutamaan isälle, koska nyt oli tapahtunut hieman kaikenlaista.