Kyyhkysen lento

∆ 15. osa ∆

Meinasin pudota penkiltä, kun auto jarrutti äkisti. Olin nukahtanut, eikä minulla ollut mitään hajua paljonko kello oli.

Ikkunaani koputettiin. Limusiinin ovi avattiin ja vihreäsilmäinen henkilö kurkisti sisään.
"Tulisitko?" hän kysyi ja ojensi kätensä.
Menin aivan toiseen nurkkaan koko tilaa ja käperryin taas pieneksi. Vihreäsilmäinen heppu tuhahti ja astui autoon sisälle.
"Tuletko itse vai täytyykö minun tulla hakemaan?" tämä kysyi ja perääntyi hieman.

Varovasti astelin autosta ulos, ja huomasin, että minulla ei ollutkaan enää lenkkivaatteitani, vaan farkkushortsini ja lempitoppini. Hiuksenikin oli laitettu kahdelle letille.

Pihalla oli jo hämärä, enkä erottanut kuin laskevan auringon.
Huomasin olevani korkealla kukkulalla. Hieman alempana kukkulaa alkoi havumetsä, jonka vasemmalla puolella oli järvi.

Pyörähdin ympäri ja näin hienon valkean linnan kohoavan edessäni. Henkäisin sen kauneudesta auringon punertavassa sävyssä.
Linnan portailla oli pajon ihmisiä, suunnilleen samanikäisiä kuin minä. He juttelivat keskenään, ja jotkut vilkuilivat suuntaani.

Vihreäsilmäinen mies ja joku toinen mies ottivat laukkuja limusiinin tavaratilasta.
Kauhistuin laukkujen paljoudesta. Oliko minulla koko omaisuuteni mukana? Meinasin mennä kysymään miehiltä, mutta keskeytin aikeeni, sillä tunsin kosketuksen olkapäätunsin

Käännyin ja silmäni kohtasivat lempeät ruskeat silmät. Niissä oli ehkä pieni vivahdus oranssia.
"Hei", poika sanoi huolettomasti, "olet varmaankin uusi
täällä. En ole nähnyt sinua aiemmin."
Minun täytyi tuijottaa oudosti tuota poikaa kun tämä ojensi kätensä ja sanoi: "Olen Max."