Kyyhkysen lento

∆ 26. osa ∆

Söin rauhassa samalla kuunnellen Talin ja Maxin jutustelua. Heistä mieleeni tuli Scarlett ja Henry. Sydäntäni puristi, kun ajattelin punahiuksista ystävääni ja söpöä poikaystävääni. Painoin pääni käsiini ja huokaisin raskaasti.

Tal kosketti kättäni ja kysyi: "Ikävöitkö ystäviäsi?" Nyökäytin päätäni ja niiskautin.

"Tule lähdetään", Tal sanoi ja nousi pöydästä. Hyvästelimme Maxin ja lähdimme kohti kuvaamataidon luokkaa.

Luokan ovi oli auki, joten kävelimme sinne sisään. Tal johdatti minut luokan perälle istumaan penkeille. Hän haki minulle telineen, jota vasten sain maalattua.

Kuvaamataidon luokka oli kaunis. Sen seinät oli maalattu puutarhaksi, niillä oli paljon kukkia ja lehtiä. Luokassa oli myös kaksi ikkunaa, jotka toivat luokkaan niin paljon valoa, että lamppuja ei tarvittu.

Tuntimme oli ollut mukava. Opettajamme rouva Collins oli lempeä vanha nainen, ja hän oli ollut todella innoissansa uudesta oppilaasta. En aloittanut omaa työtä, vaan autoin Talia sekoittamaan värejä.

Draaman tuntikin meni vain vierestä katsoessa. Draaman opettaja herra Holt oli tiukka opettaja. Hän antoi minulle käsikirjoituksen käteen ja käski mennä yleisöksi samalla opetellen näytelmää.

Tunnin jälkeen Tal näytti minulle seuraavan luokan ja jäin odottamaan sen ulkopuolella. Tunnin aiheeni, oli kirjallisuus.

Onneksi tämä oli viimeinen tuntini, ajattelin, kun katsoin kelloa. Se oli jo puoli neljä.

Ovatpa tunnit täällä pitkiä, ajattelin kun kävelin kohti omaa huonettani.

Vastaan minua tuli pari tyttöä jotka puhuivat innoissaan. Minun kohdalleni tultuaan he pyysivät minua illalla järvelle.

"Enpä taida...", mutisin, mutta he yrittivät vielä maanitella minua mukaan perjantai-illan viettoon. Hymyilin anteeksipyytävästi ja menin tyttöjen ohi huoneeseeni.