∆ 31. osa ∆

144 14 1
                                    

Sairastuvan ovi avautui ja sisään marssivat Tal, Oakley ja Rachel. He tulivat heti luokseni ja istuutuivat viereeni.

"Luulimme ettet heräisi ollenkaan!" Tal sanoi huojentuneena ja puristi kättäni. Nyökkäsin ja nielaisin, kun en saanut puhuttua.

Max heräili toisella puolellani ja hän älähti, kun huomasi minun olevan hereillä. Hän hyppäsi tuolista ylös ja rutisti minut halaukseen.

"Luojan kiitos, olet hengissä", hän sanoi, kun irtaantui minusta. Maxin ilme muuttui heti epäileväksi, kun tämä vilkaisi muiden suuntaan.

"Silmäsi ovat muuttuneet", Max sanoi minulle ja katsoi viereilsellä pöydällä lojuvaa peiliä.
Oakley luultavasti nosti peilin voimillaan ja lennätti sen eteeni.

Henkäisin ja vein käteni suuni eteen, kun näin silmäni. Ne olivat muuttuneet kauniin kultaisiksi. Silmäni eivät enää näyttäneet niin kilteille ja pehmeille ruskeille silmille, vaan ne olivat kauniin villit kultaiset.

"Taisitte juuri huomata hänen silmänsä", eräs vanha nainen sanoi. Nainen oli yhtäkkiä ilmestynyt sänkyni päätyyn ja tämä hymyili minulle lempeästi.

"Olen neiti Abbey, täällä sairaanhoitajana ja opetan parannustaitoja. Tuo tyttö, joka taisi herättää sinut -", tyttö mulkaisi neiti Abbeyta, ja yritti väittää vastaan, " on Sandra, paras oppilaani ja hänkin opiskelee parantajaksi." Neiti Abbey hymyili minulle lempeästi.
Hän saapui luokseni ja laittoi kätensä otsalleni.

"Pääset kyllä lähtemään, mutta ota rauhallisesti. Tiedät kyllä mitä tarkoitan", neiti Abbey sanoi ja lähti pois Sandra kannoillaan.

Max puristi kädestäni ja katsoi minua haikeasti. "Lähdemmekö?" hän kysyi ja nyökkäsin vastaukseksi.

Max tarttui molemmista käsistäni ja nosti minut varovasti ylös sängystä. Nojauduin häneen, kun omat jalkani eivät kestäneet.

Kahden viikon nukkuminen kyllä tuntuu, ajattelin turhautuneena, kun raahauduin Maxin kanssa huonettani kohti. Talia oli kanssamme, ja muut menivät jo ruokailemaan.

Tal auttoi minua vaihtamaan vaatteita ja peseytymään hieman. Oloni oli kamala, sillä enhän ollut syönyt kahteen viikkoon.




Sori, tää oli hieman tylsempi... ja pahoittelen että kuvan silmät näyttää edelleen ruskeille, yritin kyllä parhaani mukaan muokata kuvaa, että saisin silmistä kultaiset😜 mutta kuvitelkaa ne kirkkaamman kultaisiksi.
~Rose

Kyyhkysen lentoTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang