Londin P.O.V.
Istun sairaalan puutarhassa, sen tuoksu ja kauneus saavat minut mykistymään. Oloni on rauhallinen, mitään paikaa ei koske eivätkä ajatukseni pyöri enää pohjamudissa. Olen viettänyt täällä paljon aikaa, istunut, maalannut, katsellut kukkia ja mietiskellyt. En ole ystävystynyt keneenkään, joka on harmi. Minä olen siis yksin aina siihen asti että joku tulisi vierailemaan luonani.
Niall on käynyt luonani ja sättinyt lähinnä itseään siitä että kaikki olisi hänen syytään. Miksi hän ei ymmärrä että minä pistin elämäni sekaisin, minä otin tabletit, minä jatkoin aineiden käyttöä! Tässä asiassa ei ole mitään mihin Niall olisi syypää! Suurimman osan ajasta hän kuitenkin on iloinen luonani ja kyselee vointiani yms. Olemme pelanneet jalkapalloa, se on parasta Niallin kanssa.
Harry on myös käynyt täällä, toisin ahkerammin kuin muut. Olemme saaneet keskustella asioista ja oppineet tuntemaan toisemme hyvin. Tai no... Harry minut, hän keskittyy lähinnä minuun ja minun murheisiini. Olisi kiva jos puhuisimme hänenkin asoita välillä, onhan hän maailman kuulu Harry Styles! Pakko hänellä on joitakin murheita olla, kuten ei yksityisyyttä. Näin sen lehden.... Mistä paparazzit ovat saaneet ne kaikki tiedot!? Annoin asian kuitenkin olla.
Oli iltapäivä aurinko paistoi hieman ja taivas oli kirkas. Nousin puutarhapenkiltä ja lähdin asetelmaan sisälle. Atelessani aulaan ja siitä huonettani kohti näin kiharahiuksisen hurmurini astelevan käytävässä huonettani kohti. Juoksin häneen peräänsä samalla huikaten hänelle. Hän kääntyi yllättynyt ilme kasvoillaan ääneni suuntaan ja hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän avasit syliinsä ja minä hyppäsin siihen. "Hei prinsessa" hän kuiskasi korvaani katsoen minua syvälle silmiini. "Hei, on ollut ik-" en ehtinyt lopettaa lausettani sillä tunsin jo Harryn huulet omillani.
Pitkän ja suloisen suudelmansa jälkeen Harry käski minun käydä laittamssa omat vaatteeni päälle, sillä lähtisimme tapaamaan Alicea. Alice on herännyt! Ei voi olla totta! Maailma kirkastui entisestään kun kuulin tämän!
Istuimme Harryn autossa matkalla sairaalaan, olin innoissani. En ollut päässyt käymään missään vieroituksesta ennen tätä.
Harry parkkeerasi auton sairaalan pihalle ka katsoi minua. Ei noussut autosta istui ja tuijjotti. Ehdin jo hieman naurahtaan hänelle kunnes hän sanoi: "Tiesitkös että olet todella kaunis, ja että minä todella olen rakastunut sinuun?" Puhuessaan hän muuttui vakavaksi. Minä katsoin hänen silmiinsä ja nyökkäsin pienesti samalla tuntien punastuvani. "Mikä on? Etkö ole tottunut siihen että sinua kehutaan?" Harry kysyi samalla nostaen päätäni ja silittävän poskeani peukalollaan. "No olen, mutta.. Se on niin erilaista kun sinä sanot sen. Sinä sanot sen siten että se kuulostaa oikeasti aidolta" vastasin. Harry katsoi minua valtava hymy kasvoillaan ja painoi huulensa omillani ensin pehmeästi mutta suudelma muuttui kiihkeäksi koko ajan enemmän ja enemmän. Pian Harry kuitenkin lopetti suudelmamme ja sanoi: "No mennäänkös tapaamaan Alicea?" Samalla vinkaten silmäänsä. Minä nyökkäsin ja nousimme ulos autosta.
//Jeeij! Mitäs pidätte? Olis aivan ihana kuulla teidän mielipiteitä! Love ya! <3
-Riin
