Annabella. Annabella Sofia Evans. Täysin tavallinen nuori. Rakastavat vanhemmat ja isoveli. Kaikki oli erittäin hyvin. Ennenkuin bella tutustui Lucaan. Miten Lucan kaltainen kapinallinen voi valloittaa kiltin Bellan sydämen?
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kuvassa on Annabella eli Bella (:
Kävelin ystäväni Mathiaksen kanssa koulun käytävällä kohti maantiedon luokkaani. Mathias on minua pidempi, hänellä on siniset silmät sekä vaaleat hiukset jotka on leikattu ananastyyliin. "Mul alkaa liikunta joten mun täytyy mennä. Mut nähdään huomenna." Hän sanoi minulle samalla kun katsoi puhelimestaan kelloa. "Joo mene nyt ennekuin myöhästyt" sanoin hieman nauraen ja hän heilautti kättään minulle ja lähti juoksien pukuhuoneita kohti. Jäin maantiedon luokan eteen odottamaan pääsyä luokkaan. Pian kuulin askelien lähestyvän ja nostin katseeni puhelimeni näytöstä nähdäkseni kuka tänne päin oli tulossa. Kukas muukaan sieltä olisi voinut tullakaan kuin Luca. Hän siis on samassa maantiedon ryhmässä ja istuu kaiken kukkuraksi vieressäni. Useat tytöt kuolaavat hänen peräänsä mutta minusta hän on ärsyttävä. Hän vain on niin argh! Rasittava tapaus. Sattumoisin hän tulee juuri minun viereeni seisomaan. Ja ei. Ei jättänyt edes turvaväliä vaan tuli suoraan kylkeeni kiinni! "Oliko asiaa?" Kysyin tiuskaisten ja menin kauemmas hänestä. "Kuulin että tänään valitaan ryhmätöiden parit" hän sanoi virnuillen. "Entäs sitten?" Kysyin välinpitämättömästi. "Kuulin myös ne parit" hän sanoi vielä epäilyttävämmin jolloin ymmärsin. "Ei helvetti! Sun kanssa mä en mitään töitä tee!" Sanoin melkein huutaen ja hän vain nauroi. "Kuules Annabella-" hän ei kerennyt sanomaan lausettaan loppuun kun keskeytin. "Bella" "Hyvä on Bella. Mut en mä oo sellanen millasen kuvan oot musta saanut. Eli kyllä sä varmaan pystyt töitä mun kanssa tehdä" hän sanoi (outoa kyllä) hymyillen. ** Kyllä painajaiseni toteutui ja Luca oli puhunut totta. Olimme sopineet tai siis Luca sopi, että hän tulee tänään meille ja teemme sen työn meillä. Monet ihmiset valitettavasti tuijottivat kun huomasit minun. Minun! Menevän Lucan autoon istumaan pelkääjän paikalle. Luca hidasteli lähtöä jotta saisi ärsyttää minua vielä hieman enemmän. "Hei pliis vauhtia nyt" sanoin katsellen ihmisiä jotka tuijottivat. Olisin voinut sulaa penkin läpi maan alle. Luca nauroi hoputtamiselleni ja laittoi (luojankiitos) vauhtia itseensä. Hän istui autoon, käynnisti sen ja ajoi pois koulun pihasta. Matka meille meni erittäin hiljaa. Radio ei ollut päällä emmekä puhuneet mitään. Pian olimmekin kotipihassani ja heti oven aukaistuani juoksin kotiovelleni. (Koska tämä idiootti oli jättänyt eiliset vaatteet lattialle. Mukaan lukien rintsikat jotka ostin) heti kun sain oven auki niin juoksin yläkertaan siivoamaan mutta tietenkin kun olin nostamassa niitä rintsikoita niin Luca oli ottanut ne käsiinsä. Eli hän oli tullut siivotessani kaikkea muuta ja alkanut hiplaamaan rintsikoitani. Nousin lattialta ja katsoin niitä kun hän heilutti niin käsissään. "Antaisitko ne tänne?" Kysyin varmaa ihan punaisena ja mumisten. Anton nauroi minulle ja antoi ne minulle. Vein ne nopeasti vaatekaappiini. "Mä käyn vessassa niin sä voit aloittaa kyllä jo" sanoin mumisten ja lähdin vessaan. Pahaksi onnekseni Luca seurasi perässä. "Mitä luulet tekeväs?" Kysyin häneltä ihmetellen. "Menen sinne minne sinäkin." Hän sanoi virnuillen. Ja en todellakaan jäisi tuonne vessaan hänen kanssaan joten lähdin takaisin huoneeseeni, otin reppuni ja istuin sängylle.
*** Tunnin kuluttua emme korjaan minä en jaksanut enää tehdä mitään kouluun liittyvää. "Onks sul nälkä?" Kysyin Lucalta joka nyökkäsi vastaukseksi. Menimme alas ja avasin jääkaapin samaa aikaan kun joku aukaisi ulko-oven. "Moi Bella! Hetkinen Luca? Mitä sä täällä teet?" //kertokaa toki mielipiteitä. Ja tämä on ensimmäinen kirjani joten virheitä varmasti löytyy👼🏼 mutta olis kiva saada lukijoita jotka myöa kertois mielipiteensä🤘🏻
