Kelloni näyttää seitsemää aamulla, kun Milla käynnistää moottorini. Hänen vaatteensa tuntuvat epämiellyttäviltä ja karheilta pehmeitä penkkejäni vasten. Milla pistää taas stereoni niin lujalle kuin saa.
Kiidämme pitkin moottoritietä, muiden autojen vilistäessä vieressämme. Mielestäni ne eivät ole niin hienoja kuin minä, mutta kulkevat silti yhtä lujaa.
Ulkokuoreni on kiiltävän musta ja vasta pesty. Penkkini ovat vaalean beiget ja ne ovat samettista nahkaa. Takalasini ovat tummennetut ja vanteeni ovat kirkkaan pinkit. Pidän itseäni maailman parhaana. Pääsen lujaa ja näytän hyvältä.
Pysähdymme liikennevaloihin. Edessämme on valkoinen Audi. Se näyttää kivalta, mutta kääntyy lopulta eri suuntaan kuin me.
Kaarramme pienelle parkkipaikalle punaisen Hondan viereen. Milla sammuttaa moottorini ja laittaa oveni lukkoon. Tässä sitä katsellaan taas kahdeksan tuntia maailman menoa ja vaihdetaan Hondan kanssa kuulumisia.
Ohitseni kävelee vaalean ruskea koiranpentu. Hän tapittaa minua hetken mustilla silmillään ja hymyilee. Vastaan hymyyn ja jään pohtimaan ystävällisyyden merkityksiä.

YOU ARE READING
Aamuinen Matka
Short StoryLyhyt tarina, joka on kuvattu auton näkökulmasta. Lukioaikoina piti tehdä yhdellä kurssilla tarina, joka on kuvattu elottoman esineen näkökulmasta.