Louis Tomlinson One shot
((-> Snapchat | N.H))
Osallistuin tällä siis Hempun oneshot kisaan ja ((en vielkää oo kunnolla tajunnu, mutta)) VOITIN Siihen kisaan osallistu sika monta muuta taitavaa kirjottajaa ja menkää siis lukeen niitä muitakin ihm...
AN: Hahmot kuuluu pääasiassa hemppu :lle ja oikeestaan kaikki kunnia sinne... Menkää seuraamaan ja lukemaan, jos joku ei vielä sitä ole tehny!!! :)))
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Katsoin ajan kuluessa haalistunutta kuvaa. Minun oli vaikea myöntää itselleni, että muistoni olivat oikeasti haalistuneempia kuin tämä kuva. En ollut edes varma milloin kyseinen kuva oli otettu. Enkä tiennyt miksi minulla yhä oli se. Kaipa en silloin aikanaan raaskinut heittää sitä pois.
Mieheni olisi varmaankin tullut mustasukkaiseksi, jos olisi löytänyt pienen laatikkoni vaatekomeroni perältä. Vanhempi poikani Jack oli löytänyt sen kerran. Poika oli juuri oppinut kävelemään enkä minä ehtinyt vahtimaan häntä joka sekunti.
Koko laatikon sisältö oli lojunut lattialla. Kaikki ne muistot hujan hajan ympäriinsä. Silloin minua oli satuttanut muisto riidoista. Nyt minua satutti kaikki se huolimattomuus. Miksi pakkasin kaiken takaisin sen tarkemmin vilkaisematta papereita ja esineitä, jotka täyttivät laatikon? Ehkä, jos olisin katsonut niitä, muistaisin nyt paremmin tarinat kaikkien kuvien takana.
Josh on hyvä ja rakastava mies ja rakastan häntä hyvin paljon. Olen elänyt hyvän elämän hänen rinnallaan. Hän kesytti villin ja nuoren Meganin, mistä vanhempani olivat kiitollisia. Olin selvinnyt keskinkertaisesti koulusta ja sekoittanut itseni sellaiseen draamaan, että mummoni olisi pyörtynyt. Kaiken lisäksi kuka tahansa oli saattanut seurata tuota draamaa. Sen verran julkiseksi se lopulta oli kääntynyt. Vanhempani olivat tunteneet pelastuneensa häpeältä, kun kerroin heille Joshin kosinnasta.
Taksikuskini oli ehdottanut maisemareittiä heti huomattuaan minun olevan turisti. Matka oli siis pidempi ja kuski sai suuremmat liksat, mutta se ei haitannut minua lainkaan. Minua pelotti niin paljon määränpääni kohtaaminen, etten meinannut saada henkeä. Ulospäin näkyi vain tuttu kuori. Itsepäinen ja aina valmis puolustamaan. Niin äiti oli minua kuvaillut kerran. En tiedä oliko se tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta minusta oli vain eduksi, etteivät ihmiset uskaltaneet hyppiä nenälleni.
Louis oli tietenkin ollut poikkeus. Saatoin yhä tuntea sen liekin sisälläni, minkä hän sytytti kerta toisensa jälkeen. Jokin hänessä oli ollut niin ärsyttävää. Kaikki mitä hän sanoi ja teki. Se kaikki sai minut tuntemaan itseni heikommaksi. Ja voi luoja enkö minä ollutkin heikko hänen lähellään. Se oli kuin tv-sarjasta. Vihasimme toisiamme niin paljon, että päädyimme rakastamaan ja himoitsemaan toisiamme. Tv:ssä he kaatuvat kesken riidan sänkyyn yhdessä ja elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Niin ei vain käynyt meille.
Suutuin edelleen helposti. Louis suututti minua, vaikka aina erillämme en olisi halunnut mitään niin paljon kuin tuntea hänet aivan lähelläni. Ei se voinut toimia. Suhteessa pitää olla puhetta. Oikeaa puhetta. Haaveista, ajatuksista ja tunteista. Loppujen lopuksi tunsin jokaisen neliösentin Louisin kehoa paremmin kuin hänen ajatuksensa.
