The Yule Ball

628 38 16
                                    

   Harry astui sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Ilmoitustaulun luona oli valtava joukko ihmisiä. Harry luovi tiensä hälisevän väkijoukon läpi. Ilmoitustaululle oli kiinnitetty värikäs lappu, jossa luki:

Tylypahkan joulutanssiaiset

Perinteikkäät joulutanssiaiset pidetään tänäkin lukuvuonna Tylypahkan Suuressa Salissa. Tanssiaiset alkavat kello 20.00 kolmen viikon kuluttua tänä samaisena viikonpäivänä.

Parahin terveisin,

vararehtori Minerva McGarmiwa.

Luettuaan ilmoituksen, Harry etsi Ronia ja Hermione katseellaan. Hän huomasi lopulta väenpaljouden keskeltä punatukkaisen pojan jonka vierellä seisoi kiharapäinen tyttö. Harry käveli heidän luokseen. "Hei, sinuakin näkee", Hermione sanoi kun Harry oli kuuloetäisyydellä. "Huispausharjoitukset vähän venyivät", Harry sanoi raapien niskaansa. "Tiedättekö jo kene kanssa menette?" Hän jatkoi. "No, tuota... Ron kysyi minua heti kun olin palannut kirjastosta." Hermione vastasi ja hymyili säteilevästi. Ron katsoi jalkojaan korvat punaisina. Harryä näky hymyilytti. "Entä sinä, Harry? Tiedätkö kenen kanssa menet?" Ron kysyi. "Ööö... En ole vielä varma...?" Se kuulosti kysymykseltä. Kyllä Harry tiesi kenen kanssa haluaisi mennä, mutta sitä tuskin koskaan tapahtuisi. Harry nimittäin halusi tanssia pää painettuna Draco Malfoyn rintaa vasten. Ron ja Hermione eivät sitä tienneet, eikä tiennyt kukaan muukaan.

;*;*;*;*;*

Harry katsoi itseään vielä kerran peilistä, suoristi juhlakaapunsa kaulukset ja lähti etsimään Ronia. Ron, joka oli ollut kylpyhuoneessa yrittäessään tehdä jotain hiuspehkolleen, mutta onnistunut vain muuttamaan sen vihreäksi, oli peloissaan ja jännittynyt. "Harry, entä jos Hermione ei pidäkään kaavustani, entä jos hän ei pidä minusta ollenkaan?" Ron hermoili istuessaan sängyllään, kun Harry muutti hänen tukkaansa takaisin leimuavan punaiseksi. "Ron, rauhoitu. Olen varma että kaikki menee hyvin. Uskon kyllä että Hermione pitää sinusta ja kaavustasi." Harry rauhoitteli. "Mitä sinä teet, kun sinulla kerta ei ole ketään seuralaista? Vaikka minä en käsitä minkä takia et suostunut Padman, vai oliko se sittenkin Parvati? No joka tapauksessa, mikset suostunut hänen pyyntöönsä." Ron kysyi, katsoi itseään peilistä ja oikoi hihojaan. "No... Tuota... Minua... Ei huvittanut. Joo, minua ei huvittanut." Harry takelteli, ja lähti ripeästi kohti muotokuva-aukkoa. Ron seurasi perässä.

"Miten niin sinua ei huvittanut? Miten sinua voi olla huvittamatta mennä tanssiaisiin parinasi yksi koulun kauneimmista tytöistä?" Ron uteli yhä. "Se... On... Vähän monimutkaista." Harry sanoi ja katui heti sanavalintaansa. "Monimutkaista? Mikä on monimutkaista? Ei 'kyllä' ole monimut..." Ronin lause jäi kesken. Hermione laskeutui portaita alas kohti Suurta Salia. Ronin suu loksahti auki. "Her... Hermione? Näytät... Näytät..." Ron ei kyennyt löytämään oikeaa sanaa kuvaillakseen Hermionea. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen pitkä mekko ja hänen hiuksensa olivat laitettu kauniisti nutturalle, josta muutama suortuva oli jätetty reunustamaan kasvoja. "Hermione, näytät upealta." Harry kertoi hymyillen ystävälleen. Ron vain nyökkäili vieressä. Harry pukkasi hellästi ystäväänsä selkään jotta tämä tajuaisi ottaa Hermionea kädestä kiinni ja johdattaa hänet Suureen Saliin.

;*;*;*;*;*

Harryn osalta joulutanssiaiset olivat tähän asti menneet melko hyvin, sillä kukaan ei ollut häirinnyt häntä. Tietysti, muutama tyttö oli käynyt kysymässä häntä tanssimaan, mutta Harry oli vain kohteliaasti kieltäytynyt. Hän oli huomannut Ronin ja Hermionen pyörähtelevän tanssilattialla, ennen kuin väenpaljous oli nielaissut heidät taas näkyvistä. Harry oli onnellinen ystäviensä puolesta. Ron oli koko kesän tuijotellut Hermionea haaveilevasti, aivan kuten Hermione Ronia, mutta kumpikaan ei ollut tehnyt asialle mitään, ennen tanssiaisia.

Harry hätkähti mietteistään, kun joku kosketti hänen olkapäätänsä. Hän käännähti ympäri, ja katsoi ylöspäin. Hänen edessään seisoi pitkä, erittäin komea poika, tai no kyllä tuota ilmestystä voisi jo mieheksi sanoa. Harry tunnisti tämän heti. Komistuksella oli platinan väriset hiukset ja sinistäkin sinisemmät, yleensä kylmät, mutta nyt jotenkin pehmeät , silmät. Hänellä oli kauniit kasvonpiirteet, korkeat poskipäät, terävä leukalinja. Hänellä oli yllään smaragdin vihreä juhlakaapu, jonka yksityiskohdat oli kirjailtu hopealla. Hän oli Draco Malfoy, Harryn ihastus.

"Malfoy", Harry sanoi, nyökäten lyhyesti. "Potter." Draco vastasi, ja katsoi poikaa päästä varpaisiin. Harry tunsi punan nousevan poskilleen toisen katseen alla. Draco astui askeleen lähemmäksi. "Pitäisikö meidän sinustakin alkaa kutsumaan toisiamme etunimillä? Se sukunimillä kutsuminen alkaa käydä vähän typeräksi. Tai siis emmehän me enää vihollisia ole." Draco kysyi, tuijottaen koko ajan Harryä suoraan silmiin. "Olen samaa mieltä... Draco." Harry testasi. Nimi soljui kauniisti hänen suustaan, ja Harry mietti miksei ollut kutsunut poikaa aikaisemmin tämän etunimellä. "No, siinä tapauksessa, Harry, haluaisin kertoa sinulle, että seisot mistelin alla." Draco sanoi vilkaisten Harryn yläpuolelle. Harry kohotti katsettaan ja huomasi tosiaankin seisovansa mistelin alla. Harry tunsi olonsa yhtäkkiä rohkeaksi ja kysyi: "Mitä sinä aiot tehdä sille?" Draco katsoi Harryä siniset silmät hehkuen, viekas hymy huulillaan. "No, en tiedä... Perinteiden mukaan, minun tulisi suudella sinua..." Harry keskeytti Dracon lauseen. "Mikset sitten tee niin?"

Enempää suostuttelua Draco ei kaivannut. Hän kumartui alaspäin, ja kohotti Harryn leuan sormillaan ylös. Sitten hän painoi huulensa hellästi vasten Harryn huulia. Harryn suljettujen silmäluomien takana ilotulitteet räjähtelivät. Heidän huuliensa välillä säkenöi sähköä, joka sai Harryn haluamaan tuntea sen saman energiavirran koko kehonsa läpi. Niinpä hän nousi varpailleen, kietoi käsivartensa Dracon kaulan ympäri, ja hautasi sormensa tämän hiuksiin. Draco puolestaan asetti kätensä Harryn vyötärölle ja veti hänet entistä lähemmäs itseään.

Pian, aivan liian pian, hapen tarve pakotti heidät erkaantumaan. Harry katsoi syvälle Dracon silmiin. "Tämä voi olla liian aikaista, etkä ehkä tunne samoin, mutta... Minä rakastan sinua." Draco myönsi. Harry oli hetken shokissa, ennen kuin sanoi: "Voi, Draco. Minäkin rakastan sinua!" Onnellisena, hän painoi päänsä Dracon rintaan ja halasi tätä tiukasti. Draco vastasi halaukseen. Sitten, molemmat tajusivat Saliin laskeutuneen täyden hiljaisuuden. Kaikkien katseet olivat kohdistuneet kahteen velhoon, jotka ennen vihasivat toisiaan, mutta olivat nyt myöntäneet rakkauden toisiaan kohtaan.

Syvän hiljaisuuden rikkoi Ronin yllättynyt ääni: "Harry? Mikset kertonut meille mitään?" Harry katsoi punatukkaista ystäväänsä. "En ollut valmis." Hän sanoi yksinkertaisesti. "Niin suloista! Olette täydelliset toisillenne!" Hermione huudahti erittäin epä-Hermionemaisesti. "Olen samaa mieltä!" Pansy sanoi ja taputti. Kohta kaikki Tylypahkan oppilaat ja opettajat hurrasivat heille. Harry hautasi kasvonsa Dracon rintaan. Hän tunsi tämän painavan leukansa Harryn hiuksia vasten. Draco kiersi vahvat käsivartensa tiukasti Harryn ympärille. "Aawww!" Tylypahkan noidat kujersivat kun katsoivat tuota hellyttävää näkyä. Harry tunsi kasvojensa punertuvan entisestään. Draco vain nauroi hiljaa. Harry päätti siinä hetkessä, että Dracon nauru oli hänen uusi lempiäänensä.

;*;*;*;*;*

"Saanko luvan?" Draco kysyi, kun tanssiaiset oli taas saatu käyntiin. Harry kikatti, kikatti, mutta nyökkäsi ja tarttui uuden poikaystävänsä ojennettuun kämmeneen. "Minä todella rakastan sinua, Draco Lucius Malfoy." Harry huokaisi onnellisena, kun Draco jälleen kerran oli vetänyt pojan kiinni omaan kehoonsa. "Minäkin todella rakastan sinua, Harry James Potter."



Heips! Taas pitkästä aikaa saatiin jotain kirjoteltua... Päätettiin kirjottaa tää aikamme kuluks kun ei se toinen oikein saa jatkoa, mutta se on kyllä koko ajan mietinnän alla:D Toivottavasti tykkäsitte tästä one shotista ja et se oli lukemisen arvonen:) Kertokaahan kommenteissa mitä mieltä ootte, ja että haluisitteko tulevaisuudessa lisää Drarryä;)

Emilia&Lotta


The Yule BallWhere stories live. Discover now