Vitun kaunis

7.6.2008

"Kaikki seikkailut alkaa oluella", Jasu totesi ja ojensi tölkkiään mua kohti. Sen tummanruskeat silmät tuikkivat ovelasti tummien hiusten takaa. Jostain helvetin syystä sillä oli päässään harmaa karvalakki, vaikka oli kesäkuu.

"Hyvät tarinat ei", mutisin, ja otin viileän tölkin käteeni. Kalja maistui musta aina käyneeltä kuselta, mutta se oli halpaa ja helposti saatavilla alaikäisenäkin. Huoneessa oli muitakin kaljasieppoja, ehkä noin kolmisenkymmentä. Olin nähnyt niistä jokaisen ainakin jossain vaiheessa elämääni, ja varmaan tulisin vastaisuudessakin näkemään. Todennäköisesti joku noista pörröpäisistä, ilkeäksi itsensä meikanneista tytöistä, olisi mun tulevien lasteni äiti. Ainakin jos mulle kävisi niinkuin lähes kaikille tän paskakylän asukkaille, enkä saisi revittyä juuriani irti kaupungin viemäriverkoista. Vesi maistuisi pahalta toisessa kaupungissa, ja siihen vedoten heittäisin tavarat vieraan kaupungin asunnosta takaisin muuttoautoon, ja palaisin tänne.

"Voit käyttää tuota sun romaanissa", Jasu sanoi veikeästi, ja alkoi sitten katsella kiinnostuneena ympärilleen. Ilma oli humalasta ja hiilidioksiidista raskas, kaiuttimista soi musiikki, joissa yhdistyi yksinkertaiset kitarasoolot ja korkea miesääni.

Punamustan flanellipaidan kaulus tuntui musta ahdistavalta, vaikken ollut edes napittanut paitaa kiinni. Joku tönäisi mua kyynärpäällään kävellessään ohi, eikä pyytänyt anteeksi. Vittu mä vihasin kotibileitä. Kohta Jasu uiskentelisi kuin mikäkin saatanan delfiini ihmismeressä, ja puhuisi kaikkien kalojen kieltä, kun mä vaan delfiininä pohtisin, kuka kaloista olisi sellainen, jolta voisin repiä pään irti ja sitten runkata sen ruumiilla.

"Ei vittu, kato!"

Mun ajatus katkesi, kun Jasu äkkiä tarttui mun hartioihin ja käänsi mut parvekkeen edessä olevaa ikkunaa kohti. Sen takana oli kaksi tyttöä tupakalla. Lyhyemmällä kasvoi päässään valkoinen, tupeerattu pallo, ja toisella oli sinivihreät hiukset, joista roikkui tekokuituiset, takkuiset lisäkkeet. Mun sydän jätti yhden lyönnin väliin.

"No?" mä kysyin muka välinpitämättömästi, vaikka tiesin varsin hyvin mistä oli kyse. Sinihiuksisen savuketta pitelevä käsi oli ojentunut diivamaisesti ovea kohti, kuin odottaen että joku suutelisi siinä killuvia rihkamasormuksia. Keskisormessa oli mielialasormus, se hohti violettina. Tyttö ajatteli samaa itsestään kuin mä siitä.

"Mitä no, toi on se!" Jasu sanoi, ja vaikutti turhankin innostuneelta puristaessaan mun hartiaa niin lujaa, että sattui.

"Eikä ole", väitin yrittäessäni rimpuilla irti, mutta sen lisäksi että Jasu oli mua päätä pidempi ja näytti ainakin muutaman vuoden vanhemmalta, se oli myös mua vahvempi. Tuollainen atleettinen perkele, piiloutuneena liian tiukkoihin mustiin farkkuihin, ja hihattomaan bändipaitaan. Sen hauis oli melkein mun pään kokoinen.

"Et karkaa nyt, oot puhunut tuosta kuukauden enkä jaksa kuunnella enää", Jasu sanoi tiukasti. Kieltämättä eivät mun aivotkaan enää jaksaneet hahmotella tytön ääriviivoja metsän keskelle, ja kertailla, miltä sen keho tuntui, ja ääni kuulosti. Pitikin hullaantua aina niin rajusti.

Sinihiuksinen kääntyi vilkaisemaan olkansa yli sisälle, tummaa kajaalia oli tarttunut kulmaluulle. Sen nenänpää oli hieman liian leveä muuten kapeisiin, koviin kasvoihin. Se oli vitun kaunis.

"Mä sanoin", Jasu totesi itsetyytyväisenä, ja sen suupielet nykivät kun se katsoi mun epävarmaa tölkinpyörittelyä. "Kyllä mäkin voin mennä sille puhumaan. Ihan söpö tyttö."

"Ei ole tarpeeksi nuori sulle", sanoin kiireesti, ja ehdin nähdä Jasun ilmeen muuttuvan kyllästyneeksi kun jo lähdin parveketta kohti. Mä en tosiaan ollut tarpeeksi kännissä tähän, joten kiskaisin nopeasti tölkin tyhjäksi yhdellä kulauksella ennen kuin painoin käteni ovenkahvalle. Lämmin tuuli pyyhkäisi mun lakasta jähmeitä hiuksia, ja musiikki muuttui etäiseksi vetäessäni oven perässäni kiinni.