Vitun kaunis

12.6.2008

Me istuttiin Jasun kanssa petaamattomalla sängyllä, mun ahtaassa huoneessa. Jasu nojasi seinään mietteliäänä, ja varisti avoimesta ikkunasta ulos tupakkansa tuhkia. Auringonvalo lämmitti mun paljaita käsivarsia, ja mun päässä soi vain yksi nuotti: Kuura. Kuura. Kuura. Mä en ollut nähnyt sitä viime bileiden jälkeen, se ei varmaan edes asunut tällä paikkakunnalla. Enkä mä ollut viitsinyt keneltäkään kysellä siitä, en halunnut vaikuttaa epätoivoiselta.

"Mua jännittää", Jasu sanoi ja vei tupakan kapeille huulilleen. Se katseli talon vehreää pihamaata, jota kiersi vaalea aita. Pihamaan keskeltä, omenapuiden vierestä, löytyi valkoinen leikkimökki, jonka katto kohisi jäkälästä. Se kuvotti mua idyllisyydellään, niin kuin tämä talokin. Puitteet oli kauniit, mutta kaikki oli sisältä mätää ja haisevaa. Mä en malttanut odottaa sitä päivää, että täyttäisin kahdeksantoista, ja pääsisin vittuun täältä.

"Mikä?" mä kysyin. Jasu äännähti tuskaisena, ja kallisti päätään. Se kasvatti irokeesiaan pois, joten ilman pipoa sen hiukset näyttivät epätasaiselta karvakasalta.

"Mä sain haastattelukutsun", Jasu sanoi irvistäen, "Mä en tosiaankaan haluaisi olla töissä missään mäkkärissä, mutta mä tarvin rahaa. Eli on tosi paskaa jos en saa sitä."

"Sä oot saanut kaikki duunit mihin oot hakenut", totesin ajatuksissani, ja otin jaloissamme lepäävän tupakka-askin käteeni. Sen reunat olivat kuluneet. Jasu yritti pohtia olisiko sillä jotain esimerkkiä, jonka perusteella voisi osoittaa mun olevan väärässä, mutta se ei keksinyt yhtään, joten se tyytyi vain kohauttamaan leveitä hartioitaan.

Pihan soratie rahisi, ja Jasu oli jo tumppaamassa röökiään, kunnes huomasi tulijan olevan liikkeellä pyörällä.

"Onko ovi auki?" Katri huusi heitettyään vaaleanpunaisen pyöränsä keskelle nurmikkoa. Se oli värjännyt etuhiuksensa vaaleanpunaiseksi, ja jättänyt pidennykset kotiin. Se ei tupeerannut hiuksiaan yhtä isoiksi kuin muut tytöt, joten sen pää näytti aina hämmentävän pieneltä.

"Joo", vastasin, ja Katri katosi näkyvistä. Kuulin sen astuvan terassille, avaavan ulko-oven ja kiiruhtamaan portaita ylös yläkertaan, jossa mun huone sijaitsi.

"Sirkka ei ole kotona?" Katri virnisti vetäessään huoneeni oven kiinni perässään, ja nyökkäsi Jasun röökiä kohti. Jasu pudisti päätään. Sirkka oli mun sijaismutsi, ja musta tuntui että se vihasi mua ihan yhtä paljon kuin mä sitä, mutta se ei halunnut näyttää sitä, koska kasvatusoppaat kielsi vihaamasta lapsia. Vaikka ne poltti sisällä, eikä edes ollut omia.

Siirryin lähemmäs Jasua, jotta Katri mahtui sängylle istumaan. Katri sieppasi mun kädessä olevasta askista tupakan, ja sytytti sen.

"Oliko kivaa Sri Lankassa?" Jasu kysyi savua puhaltelevalta Katrilta.

"No joo. Mun setä on tosi hauska tyyppi ja vesiputoukset makeita, mutta en mä olisi jaksanut olla siellä päivääkään kauempaa", Katri totesi, ja katsoi meitä tyynen uteliaasti, "Mitä tänne kuuluu? Ootteko särkenyt montakin sydäntä tän kuukauden aikana?"

Katrilla oli yllään sinimusta raitapaita, joka paljasti rennosti sen oikean olkapään. Sen paidan sininen oli lähes samaa sävyä kuin Kuuran hiukset, ja mä aloin pohtia, missä voisin törmätä siihen uudestaan. Viettiköhän se kuinka paljon aikaa sen kusitukan kanssa? Me oltiin Jasun kanssa jo pitkään vältelty paikkoja, joissa amikset poltti kumia ja tartutti bensan sekä röökinhajun kaikkialle, mutta ehkä mun pitäisi lähteä tutkimusmatkalle vieraaseen kulttuuriin.

"Mä ehdotin että otetaan galleriaan pusukuvia, mimmejä tulisi ovista ja ikkunoista", Jasu huokaisi, ja kietoi kätensä onnettomana ympärilleni, jolloin mä heräsin ajatuksistani, "mutta Nuuttia ei kiinnostanut, koska sitä kiinnostaa enää vain yksi asia."