Loma eteni hitaan puoleisesti. Kävin keskustassa, pyörin kylmillä kaduilla. Valvoin myöhään ja vietin vähintään puolet päivästä sängyssä peiton alla. Luin kirjoja ja odotin kirjaston varauslistan lyhenevän, jotta saisin lisää luettavaa.
Valkoiset hiukset, jotka hipoivat olkapäitä. Kalpeat sormet, jotka nostivat silmälaseja paremmin nenälle. Unohdin hänet ja hänen tavanomaiset piirteensä. Vaikka loma pysähdytti minut paikalleni, ajatukset eivät enää harhailleet tytön perään niin aktiivisesti.
Kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Tyttö oli pyyhkiytynyt mielestäni, vain valkoinen väri muistui mieleeni, kun näin kaupungilla samanvärisiä hiuksia.
Sairastuin flunssaan ja peruin menojani. Syysloma hiipui kohti loppuaan ja viikon ajan kestänyt seesteisyys tuntui ottaneen minusta vallan. Yöpakkaset tekivät aamuista koleita ja ikkunoista huurteisia.
Mieleni tuntui tajunneen, etten enää koskaan näkisi kyseistä tyttöä. Etten koskaan saisi edes yrittää mahdollisuutta puhua hänelle. En enää kaivannut häntä näkökenttääni, miettinyt iltaisin. En koskaan ollut edes ymmärtänyt, miksi tyttö oli painunut mieleeni ensimmäisen kerran. Vai oliko se vasta silloin, kuin näin hänet heti seuraavana päivänä uudelleen?
Sunnuntaina mieleeni iskeytyi pelon, jännityksen ja katumuksen sekainen olotila. Huomenna kulkisin aamu junalla pitkästä aikaa, näkisinkö tytön? Podin hieman huonoa omatuntoa, kun olin niin tyystin pyyhkinyt ajatukseni hänestä.
Vain aika näyttäisi, olinko jo sanonut hyvästit valkohiuksiselle tytölle.
//Tiistai on täällä taas ja niin on myös lyhyt osa tätäkin novellia aika julkaista :3 hope you like ~demonipinja
CITEȘTI
Girl with white hair (in finnish)
Ficțiune adolescențiValkoiset, olkapäitä hädin tuskin hipovat hiukset, musta takki ja sulkeutuvat junan ovet. Enempää en hänestä osaa kertoa. Tarinan luvut ovat lyhyitä, pieniä otteita päivittäisistä junamatkoista minä-kertojan muodossa.
