Changes

《19》Mä en pärjää ilman sua!

~ nyt tulee skippaus, aika isokin, anteeksi! ~

Herään sängystäni. Nousen nopeasti ja kävelen keittiöön matkalla hengästyn kovasti, ihmettelen miksi. Näin on käynyt monena muuna aamunakin. Asiasta välittämättä kuitenkin teen aamupalan ja menen olohuoneeseen syömään. Yhtäkkiä minua alkaa yskittää, ja henkeäni ahdistaa. Yskin yli 15 minuuttia, joka tietysti alkaa epäilyttää minua. Soitan äidin katsomaan vauvoja meille, ja lähden lääkäriin. Pakko tähän on joku selitys olla.

Astun sisälle huoneeseen.
"Mikäs sinulla on?" Lääkäri kysyy. Selitin kaiken mitä vain muistin, ja pian lääkäri voihkaisi.
"Pitää mennä testeihin", lääkäri totesi.
"Mihin testeihin?" Kysyin ihmettyneenä.
"Keuhkosyöpätesteihin. Oireesi viittaisivat siihen", lääkäri toteaa. Kauhistuneena seuraan lääkäriä toiseen huoneeseen.

Istun malttamattomana lääkärin huoneessa yksin. Pian lääkäri tulee huoneeseen papereja kädessään.
"Juliet. Sinulla on todettu keuhkosyöpä", lääkäri kertoo. Henkäisen syvään ja alan itkeä.
"Aloitamme hoidot kuukauden kuluttua. Sinulla on 30% mahdollisuus selvitä hengissä..." lääkäri aloittaa.
"Jos et selviä hengissä, sinulla on alle vuosi elinaikaa jäljellä", lääkäri jatkaa. Purskahdan täyteen itkuun ja järkyttyneenä palaan takaisin kotiin. Brody ja äiti ovat keittiössä vauvojen kanssa.
"Juliet? Mikä on?" Äiti kysyy oitis. Brodyn katse kertoo, että hän on helvetin huolissaan. Vedän syvään henkeä.
"Mulla on keuhkosyöpä", kuiskaan. Jatkan taas itkemistä.
"JULIET!" Brody huudahtaa. Alan itkeä. Brody laskee Tonyn babysitteriin, äiti laskee Sophian toiseen.
"Juliet...ethän vain kuole, ethän?" Brody kysyy hätääntyneenä.
"Minulla on alle vuosi elinaikaa, 30% mahdollisuus selviytyä", selitän itkien. Brody alkaa itkeä myös.
"Juliet, en halua menettää sua, mä rakastan sua!" Brody huudahtaa. Itken entistä kovemmin ja totean:
"Haluaisin pitää lupaukseni, mutten voi, ikävä kyllä".
Brody lähtee kulkemaan itkien ympäri taloamme.
"Ei vittu ei vittu..EI VITTU!" Hän huutaa. Itkien menen hänen luokseen ja suutelemme.
"Juliet, mä en pärjää ilman sua!" Brody toteaa ja painaa minut itseään vasten tiukasti. Siinä me molemmat itkemme, äiti myös.