Vampire Hunter (Finnish)

Prologi

Muistan kuinka juoksin onnellisena metsän keskellä äidin kanssa. Äiti oli kaunein koskaan näkemäni ihminen, tosin olin nähnyt ihmisiä vain kuvissa. Äidillä oli kauniit ruskeat hulmuavat hiukset ja kirkkaan vihreät säihkyvät silmät ja kun äiti lauloi linnutkin hiljenivät kuuntelemaan. Isä kävi välillä tuomassa ruokaa, isä oli pelottava aina tullessaan hän nuuhki minua ja hänen silmänsä kiiluivat verenpunaisena. Muistan kuinka äiti tällöin komensi minut omaan huoneeseeni yläkertaan pian sen jälkeen kuului äidin kivun huudahdus jota seurasi voihkinta ja isän murina. 

Onneksi isä kävi harvoin niin sain olla äidin kanssa kahdestaan suurimman osan ajasta. Olin niin onnellinen. Sitten kaikki muuttui yhdessä illassa. Isä tuli käymään, hänestä vuoti verta ja äiti yritti tyrehdyttää verenvuotoa isä karjui vain että häntä seurataan häntä seurataan. Äiti ei kuunnellut vaan jatkoi vuodon tyrehdyttämistä. Isän silmät muuttuivat taas punaisiksi ja silloin näin ensimmäistä kertaa kuinka hänen kulmahampaansa työntyivät esiin, hän tarttui äitiä hiuksista kiinni ja väänsi jotta sai kaulan näkyviin. Äiti koitti rimpuilla ja sanoa "ei lapsen edessä" isä ei voinut hillitä itseään vaan iski hampaansa kaulaan ja joi...ja joi ja joi. Pian äidin silmiin syttyi kauhu ja hän koitti saada isää lopettamaan. Olin lamaantunut enkä voinut kuin tuijottaa kun äidin silmiin nousi elottomuus. Viimeisiksi sanoikseen hän kuiskasi "Pakene". Juoksin äkkiä omaan huoneeseeni ja lukitsin oven. Isä huhuili minua alakerrassa, menin komerooni piiloon ja suljin silmäni.

Pian kuulin kun ovi potkaistiin sisään ja kolme pamausta tämän jälkeen tuli hiljaista. Kuulostelin ja odotin aivan hiljaa. Portaat alkoivat narista ja joku avasi huoneeni oven. Kuulin kuinka paikkoja pengottiin, askeleet lähenivät komeroa ja näinkin pian saapas parin oven alareunasta. Ovi avattiin ja tuijotin suoraan aseen piippuun, en voinut kuin tuijottaa tuota tummaa hahmoa ja asetta. Sitten kuulin kuinka hän kääntyi ovelle päin ja huusi: "Madam täällä on se raportoitu sekasikiö". Hänen kääntäessään katseensa ovelle päin minä havahduin ja toimin. Tönäisin aseen sivuun, potkaisin hahmoa sääreen ja syöksyin ohi. Hahmo romahti iskun voimasta toisen polveen varaan ja kirosi. Juoksin kohti ovea ja vapautta. Törmäsin kuitenkin suoraan päin toista hahmoa ja tämä nappasi minut kiinni. "Remy mitä sinä touhuat, häviät jo tällaiselle pennullekin" naisen ääni pääni yläpuolelta sanoi ja nauroi. Remyksi kutsuttu nousi ja kirosi edelleen "Minä ammun sen penikan". Nainen vain nauroi ja vastasi "Äläpäs hätäile tästä voi tulla mielenkiintoista". "Et ole tosissasi meinaatko ottaa tuon penikan mukaan". Nainen sivuutti kommentin ja laskeutui minun tasolleni "Mikä on nimesi lapsi" "Te-Temera". "Oletko yksin pikkuinen". Katselin häntä epäluuloisesti hetken ennen kuin syöksyin hänen ohitseen alas portaita. "Hei mitä te teette madam se pakenee". Nainen nosti vain kätensä ja katsoi miestä kylmästi. Nousi ylös ja käveli rauhassa perääni. Tuijotin vain edessä avautuvaa näkymää. Tuttu ja rakas olohuoneemme lainehti verestä, isä makasi maassa kolmen luodin lävistämänä ja äiti hänen vieressään elottomana edelleen kauhun ilme kasvoillaan. Olin täysin tyyni mennessäni isäni viereen ja tokaistessani "Ihan oikein sinulle kusipää". Tuijotin vain isän elottomiin silmiin ja tunsin kyyneleiden valuvan pitkin poskiani. "Ilman sinua olisimme äidin kanssa voineet elää rauhassa ja onnellisina täällä. Vihaan sinua, vihaan sinua, VIHAAN SINUA" ajatukset poukkoilivat päässäni. Käsi laskeutui olkapäälleni "Mennään pikkuinen minä kerron sinulle kuka isäsi todella oli" nainen sanoi ja ohjasi minut ulos kodistani. En katsonut taakseni vaikka kuulin liekkien alkavan nuolla kotini, tuon entisen rauhan ja onnen tyyssijan seiniä.

Hei! Tämä on ensimmäinen koskaan aloittamani tarina. Katsotaan miten tämä onnistuu :). Kommentoikaa vaikuttaako edes kiinnostavalta. Kiitos <3