Uskollisuuden salatut puolet

Rikkoumaton vala

Juna pysähtyi nytkähdellen laiturille ja oppilaat tungeksivat ulos. Misha odotti rauhassa muiden poistumista, ennen kuin lopulta astui ulos. ”Tervetuloa kotiin..” hän mutisi hiljaa kohottaessaan katseensa ylös linnan torneihin.

Tylypahka kohosi ylväänä kohti tummaa taivasta. Linnan ikkuinoista kajasti himmeää valoa, joka oli ainoa asia sillä hetkellä, mikä teki linnasta yhtään kutsuvan näköisen. Taivaalta tihutti hiljalleen vettä ja Misha käveli mutaista polkua pitkin varoen kaatumasta. Muut oppilaat olivat menneet jo edeltä, eikä se haitannut häntä yhtään, juuri nyt kenenkään seura ei ollut tarpeen. Oli vielä niin monia asioita, mitä hänen pitäisi suunnitella. Ehkä tärkein asia olisi juuri se, että mitä hänen tulisi kertoa ihmisille olinpaikastaan ja paluustaan kouluun.

Huokaisten Misha yritti koota ajatuksiaan, mutta ei edes kerennyt selvitellä puoliakaan niistä, kun joku veti jo hänet syliinsä ja painoi koulun muuria vasten. Misha tuhahti ja nosti katseensa harmahtavan sinisiin silmiin ja hymyili pienesti. ”Siitä onkin jo pitkä aika Draco..” hän aloitti heikolla äänellä, mutta Draco keskeytti hänet painamalla huulensa hänen huulilleen, vetäen hänet kaipaavaan suudelmaan. Ilman epäröintiä Misha vastasi suudelmaan, unohtaen kaiken hetkeksi. Hän nosti kätensä Dracon niskan taakse ja hän veti poikaa lähemmäs itseään. Draco piti toista kättään muurilla Mishan pään vieressä ja toisen kätensä hän laski Mishan lantiolle. Kuitenkin Mishan mieleen palasi hetki, jona hän oli vastannut myöntävästi Fredin kosintaan ja hän pakottautui vetäytymään suudelmasta, pitien kuitenkin kätensä Dracon niskan takana. ”Kaksi vuotta.” Draco totesi ilmeettömänä ja Misha laski päänsä huultaan purren. ”Anteeksi..” Draco tuhahti ja irvisti pienesti. ”Oletko tosissasi? Anteeksi? Säälittävää.” hän aloitti hiljaa. ”Katosit ilmoittamatta mitään. Et sanonut minne menit, ei kirjeitä, ei mitään. Edes ystäväsi eivät tienneet missä olit. Ja nyt olet täällä. Pahempaa ajankohtaa et olisi voinutkaan valita..” Misha kohtasi pojan surullisen katseen ja avasi suunsa selittääkseen kaiken, mutta Draco vain heilautti kättään.

”Ei. En halua kuulla selityksiäsi. On jo muutenkin paha asia että kaipasin sinua. Jos saisit vielä minut tunteilemaankin ennen suureen saliin menemistä, imagoni kärsisi. Ja pitäähän viimeisen vuoden koulussa olla imagoni arvoinen, en kuitenkaan tule näkemään näitä ihmisiä pitkään aikaan.” Draco sanoi naurahtaen loppua kohti. ”Viimeinen vuosi vai?” Misha kysyi hiljaa ja Draco katsoi häntä vetäen kasvonsa ilmeettömäksi. ”Niin.” Misha mutristi huuliaan pienesti ja veti pojan oikean käden hihan ylös. ”Hmph, se on siis totta.” hän sanoi surullisena sivellen pimeän piirtoa pojan kädessä. Draco kohotti kulmiaan hieman yllättyneenä ja teki samoin Mishalle nähden tämän käteen kaiverretut sanat. ”Hän siis todella kidutti sinua koko kesän.. Luulin.. Luulin.. Anna anteeksi.. Minun olisi pitänyt tulla tarkastamaan asia, kun kuulin siitä.. En.. En vain uskonut koko asiaa...” Draco sanoi ääni särkyen.

”Misha?” kuului epäuskoinen ääni Dracon selän takaa. ”Harry!” Misha huudahti ilahtuneena ja työnsi Dracon kauemmas. ”Hmph. Kiva nenä, Potter.” Draco sanoi halveksuvasti ja lähti kohti linnaa. Misha katsoi hetken aikaa pojan loittonevaa selkää, ennen kuin käänsi katseensa Harryyn, jonka nenä vuosi pahasti verta. ”Mitä..?” Harry piteli toisella kädellään nenäänsä. ”Draco..”

”Yllätys.. Mutta se ei kuitenkaan näytä murtuneen?” Misha totesi yllättyneenä katsoessaan nenää lähempää. ”Luna korjasi sen. Näyttääkö se normaalilta?” Harry kysyi huolestuneena heidän kävellessä linnaan. Misha vain nyökkäsi vastaukseksi. ”Muut tulevat innostumaan sinut nähdessään! Olet ollut poissa niin kauan.” Harry sanoi virnistäen. ”Aiotko kertoa missä olet ollut vain joudunko ottamaan itse siitä selvää?” hän jatkoi ja Misha vain virnisti ilkikurisesti vastaukseksi.

Päästyään suureen saliin, kaksikko meni istumaan Ronin, Ginnyn ja Hermionen luokse. Muiden keskustellessa junan tapahtumista ja Harryn verisestä nenästä, Mishan katse vaelsi ympäri salia ja pysähtyi Dracoon, joka lepuutti päätään käsissään. Oli kuin hän olisi vaistonut Mishan katseen ja hän nosti oman katseensa ylös Mishaan päin. Hänen katseensa oli väsynyt ja tuskainen ja se sai Mishan sydämen jättämään lyöntejä välistä. Hänen tulisi auttaa Dracoa kaikin mahdollisin tavoin toteuttamaan Pimeän lordin tahto. Dracon on onnistuttava. Muuten hänet surmattaisiin Mishan silmien edessä. ”Misha?” Hermionen kysyi huolestuneena. Misha hätkähti ja käänsi katseensa Dracosta Hermioneen. ”Tiedätkö sinä mitä Dracolla on mielessä?” Harry kysyi suoraan tutkien Mishan reaktiota. Tämä kuitenkin vain pudisti päätään ja käänsi katseensa takaisin Dracoon, joka oli jo vaipunut takaisin mietteihinsä.

”Mutta herrani! Tyttöön ei voi luottaa.. Hän ei ole yksi meistä, voi pettää meidät milloin tahansa..” mustahiuksinen nainen aneli. ”Vaiti Bellatrix! Tytöllä ei ole muutakaan vaihtoehtoa kuin olla uskollinen minulle, mikäli hän yhä haluaa rakkaan Draconsa jäävän eloon.” Pimeän lordi vastasi tiukasti silittäen valkoisilla sormillaan lemmikki käärmeensä Naginin päätä. ”Mutta entäpä rikkoumaton vala? Jos tyttö ei saa piirtoa, voisimme pakottaa hänet vannomaan rikkoumattoman valan ja siten saada varmuus hänen uskollisuudestaan.” Bellatrix ehdotti kääntäen julman kylmät silmänsä maassa makaavaan tyttöön. ”Rikkoumaton vala? Jos se todella saa sinut hiljaiseksi. Nouse ylös Misha!” Pimeän lordi tiuskaisi ja nousi ylös. Misha nousi hitaasti ylös, pidellen verta vuotavaa kättään sylissään ja astui pari askelta lähemmäs. Bellatrix nappasi tyttöä hiuksista kiinni ja repi hänet lähelle takkaa. Misha avasi vapisevin huulin suunsa ja kysyi heikosti. ”Herrani. Jos vannon hänelle valan uskollisuudestani, kai minä saan laittaa hänet vannomaan antavansa minun kostaa isäni kohtalon hänelle?” Bellatrix läimäisi Mishan poskea ja tiuskaisi. ”Ettäs kehtaat puhutella häntä ilman lupaa!” Pimeän lordin huulilla karehti julma hymy. ”Aah kosto. Olet sentään jotain oppinut täällä ollessasi. Bellatrix lupaa sinulle kostosi ja sinä uskollisuuden. Minulla on parempaakin tekemistä kuin teidän vahtiminen. Severus saa valvoa teidän valanne. Nagini, tule.” Nagini luikersi hänen viereensä ja niine hyvine he kaikkointuivat. Takan varjoissa piileskellyt Severus astui esille kaivaen taikasauvansakkin käteensä.

Bellatrix tarttui tiukasti Mishan käteen ja inho paistoi hänen silmissään. ”Vannotko sinä, Misha, olevasi uskollinen Pimeän lordille ja oikean ajan tullessa, näyttäväsi puolen mihin kuulut, siirtymällä hänen seuraajiinsa?” hän kysyi kylmällä äänellä. ”Vannon.” Ensimmäiset kultahiukkaset Severuksen taikasauvasta kietoituvat heidän käsiensä ympärille. ”Entäpä vannotko sinä auttavasi Dracoa hänen tehtävässään, hänen onnistumisessaan, pitäen huolta siitä, että Albus Dumbledore saa surmansa vuoden loppuun mennessä?”

”Vannon.” Toiset kultahiukkaset kietoutuivat heidän käsiensä ympärille.

”Vannotko olevasi puhumatta tästä kenellekkään sellaiselle, joka ei tästä tiedä, paljastamatta heille pienintäkään yksityiskohtaa?” Misha puri hieman huultaan, mutta vastasi kuitenkin. ”Vannon. Ja vannotko sinä Bellatrix, että sinä päivänä, kun Albus Dumbledore on kuollut ja Pimeän Lordi on vahvimmillaan, minä saan kostoni isäni kuolemasta? Ilman sinun vastarintaasi astut esille ja luovutat minulle sauvasi kun sanon olevan aika. Sinun henkesi minun isäni hengestä, etkä sinä surmaa minua ennen kostoani. Ja jos minulle tapahtuu jotain, sinä olet velvollinen viemään kostoni loppuun ja surmata itsesi.” Bellatrixin silmissä välähti tappava katse ja hänen huulensa puristuivat tiukaksi viivaksi. Kuitenkin hän muisti Pimeän lordin lupauksen Mishalle ja pitkin hampan hän vannoi. Kultahiukkaset kietoutuivat heidän käsiensä ympärille ja lopulta sammuivat Severuksen vetäessä taikasauvansa pois.

”Sinä. Senkin. Kurja! Valehteleva! Sinä huijasit minua! Sinä valehtelit!” Bellatrix kirkui raivoissaan ja löi Mishaa. Lyönnin voimasta Misha kaatui lattialle ja hänen suunsa alkoi vuotaa verta. ”Et voi surmata minua. Vaikka satuttaisit minua, saan silti kostoni!” hän tiuskaisi sylkien verta suustaan. Bellatrix kaivoi raivoissaan taikasauvansa esille ja kirkui. ”Sinä saat maksaa tästä kaikesta! Kidutu!” Kipu räjähti Mishan ruumissa ja kirkuna täytti koko huoneen.