Uskollisuuden salatut puolet

Ensimmäinen yritys

SEVENTH CHAPTER! WOW I MEAN THIS IS LONGEST STORY THAT I HAVE EVER WRITTEN! I'M SP EXCITED RIGHT NOW, I DON'T EVEN KNOW THAT DOES ANYONE ACTUALLY READ THIS BUT I REALLY DON'T CARE.

I WRITE THIS STORY BECAUSE IT'S FUN, NOT BECAUSE I WANNA BECOME FAMOUS WRITER. IF YOU'RE READING THIS, THANKS, YOU'RE AWESOME!

I HAVE PLANED OVER TWENTY NEW CHAPTERS SO THIS STORY WON'T END ANY DAY SOON.

SO NOW I JUST NEED TO THANK J.K. ROWLING ONCE AGAIN BECAUSE SHE GAVE ME AN INSPIRATION WHAT IS REALLY USEFULL. BUT NOW LET THE STORY BEGIN AND I'M REALLY SORRY BECAUSE THIS CHAPTER IS SO SHORT BUT I PROMISE THAT NEXT WILL BE LONGER THAN OTHERS! :)

***************************

Saatettuaan Ronin, Hermionen ja Harryn koulun porteille, Misha palasi takaisin linnan sisälle. Hän oli päättänyt etsiä Dracon käsiinsä millä keinolla hyvänsä. Siksipä hän meni lähimpään tyttöjen vessaan ja lukittautui sinne. ”Oljo!” hän kutsui tarkastettuaan vessan olevan tyhjä. Kuului poksahdus ja kotitonttu ilmaantui onnellisen näköisenä hänen eteensä. ”Emäntä rakas, kutsuit minua.” se sanoi maireasti. Misha nyökkäsi lyhyesti. ”Haluan että sinä autat minua etsimään Dracon ja jos löydät hänet ennen minua, tulet kertomaan siitä minulle, kunhan vain tarkastat ettei ketään muita ole lähettyvilläni.” Misha selitti nopeasti ohjeet. Kotitonttu kumarsi ja napsautti sormiaan ja katosi. Misha päätti aloittaa etsinnät eteishallista ja suuresta salista. Hän etsi puolen tunnin ajan Dracoa, kunnes Oljo ilmestyi hänen luokseen. ”Löysin Draco-herran. Hän on kolmannen kerroksen miestenvessassa. Hän puhuu siellä jollekkin kummitukselle.” Oljo sanoi kunniakkaan kuuloisena. ”Hyvää työtä Oljo! Sinusta oli todella paljon apua, kiitos.” Misha kiitti Oljoa hymyillen ja onnellisen näköinen kotitonttu poistui takaisin hoitamaan Mustien sukutaloa.

Mishan onneksi hän oli jo itsekkin kolmannessa kerroksessa ja ehti juuri ajoissa miesten vessan luo, kun Draco astui sieltä ulos ja melkein törmäsi häneen. Dracon ilme oli aluksi yllättynyt, mutta vaihtui pian tyytyväiseen hymyyn. ”Tiedän, ettet ole menossa Tylyahoon tänään. Siispä meillä on loistavaa aikaa puhua.” Misha sanoi alkaen katua päätöstään jäämisestä. ”Tule. Ei puhuta täällä.” Draco vastasi ja tarttui Mishan kädestä vetäen tätä perässään aina suuren kiviseinän luo. ”Sinun pitää nähdä tämä. Sain idean Potterilta.” Draco sanoi innoissaan ja Misha ei voinut olla nauramatta hänen innostukselleen. ”Onhan tämä ihan kiva tiiliseinä.” hän totesi, mutta Draco vain pudisti päätään. ”En tarkoita sitä höpsö, vaan tätä.” hän sanoi ja heidän eteensä ilmestyi jostain tyhjästä ovi. Draco avasi oven ja päästi Mishan ensimmäisenä sisään.

Huone oli jättiläismäinen. Varmasti suurempi kuin Suuri sali. Huone oli täynnä erilaisia esineitä ja tavaroita. Siellä täällä oli rikkinäisiä peilejä ja vanhoja kirjoja. Misha tunnisti myös huoneesta häkin, jonka sisällä oli ilkiöitä, mitkä oltiin tuotu koululle Mishan ollessa toisella luokalla. ”Mikä huone tämä on?” Misha kysyi uteliaana Dracolta, joka oli seurannut Mishan tutkimista sivummalta. ”Tämä on tarvehuone. Tämä huone ilmestyy vain niille, jotka sitä tarvitsevat. Tarvehuoneella on loputtomasti huoneita ja minusta tuntuu, että tämä huone on huone kadotetuille ja tarpeettomille tavaroille.” Draco selitti. ”Miten sinä löysit tämän?” Misha kysyi lopettaen huoneen tarkastelemisen ja kävellen Dracon viereen istumaan vanhan pöydän päälle. ”Muistin Potterin pitävän täällä sitä hänen albuksen kaartiaan ja päätin kokeilla tätä itse.” Draco kertoi puhuen albuksen kaartista halveksuen. ”Ai niin se kaarti. Ron kertoikin minulle siitä kirjeessä. Sinähän olit yksi niistä ihmisistä, joiden avulla se Pimennon ämmä sai heidät kiinni?” Misha kysyi kääntäen katseensa Dracoon. ”Hah tietenkin. Mitäs Potter meni rikkomaan sääntöjä.” Draco sanoi halveksuen. Misha vain tuhahti pienesti päättäen jättää sanomatta sen, että monet muutkin saivat rangaistuksen Dracon koston takia.