Alicen P.O.V.
Vituttaa.... Vihaan tätä paikkaa.. Haluan pois.... Makaan sairaalasängyllä ja katselen kynsiäni. Ne ovat jo aika pitkät, ehkä voisin lakata ne piristävällä värillä ja saisin hieman piristystä näihin harrmaisiin päiviin. Painan hätäpainiketta ja pian hoitaja on huoneessa hengästyneenä.
Mielessäni nauran noille idiooteille, aina ne luulevat että minulla on hätä. "Tarvitsetko jotakin Alice?" Hoitaja kysyy. "Saanko kynsilakkaa, mielellään kirkkaan violettia." Kysyn hymyillen. Hoitaja katsoo minua hölmistyneesti ja sanoo : " pelkäänpä että sairaala ei omista kynsilakkaa" "Minä HALUAN sen kynsilakan tähän käteen ja nopeasti! Saatana täällä ei muutenkaan voi tehdä mitään, joten kai mulla on oikeus kynsilakkaan!!?" Huudan hoitajalle. Hoitaja on häkeltynyt ja huokaisee lopulta "no minä käyn ostamassa sen".... "Kiitos kiitos kiitos!" Vastaan niin innoissani että hypin sängyllä. "No älä kuitenkaan riehu, palaan vartissa" hän hymyilee ja poistuu.
Zaynin P.O.V.
Kun olen muutaman metrin päässä Alicen huoneen ovelta sieltä tulee ulos hoitaja ja pysäytän tämän. "Anteeksi mutta tehän hoidatte Alicea?" "K-kyllä" nainen vastaa ja punastuu, sillä tunnistaa minut. "Joo no tulin pyytämään hänelle lupaa päästä ensi illaksi pois sairaalasta, toisimme hänet takaisin yöllä" hymyilen. "Öö.. No tuota.. En ole varma. Alice on aika heikossa kunnossa." "Mitä miten?!" Kysyn hätäisesti. "Ei ei mitään kuoleman tapaista. Hän on vain todella alipainoinen. Niin sitähän minun pitikin kysyä omaisilta! Onko Alice aina ollut laiha, tai no hoikka, todella hoikka?" Katson hoitajaa hetken kunnes tajuan hänen puheensa.
Kun tarkemmin ajattelen ja muistelen huomaan että Alice todellakin on ollut aina laiha, oikeastaan vaarallisenhoikka. "Kyllä. Miten en ole huomannut!" "Ei ei ole teidän syynne, omaiset huomaavat yleensä myöhään..."onko hän sinusta noudattanut säännöllistä syömistä ja syönyt tarpeeksi?" "Ei... Voiko olla että hänellä on.." "Pahoin pelkään. Todisteet viittaavat siihen että hän kärsii syömishäiriöstä, ja vakavanlaatuisesta. "Voi ei...." Huokaisen. Olen järkyttynyt. "No paljonko hän painaa jos se on vakavaa?" Seuraa hiljaisuus jonka aikana hoitaja luo minuun surullisen katseen :" 40 kiloa"
Istun läheiselle penkille käytävässä ja pohdin seuraavaa siirtoani. Mitä tekisin? Miten kysyisin Alicelta? Miten kerron muille?
"Voin silti yrittää saada luvan Alicelle, sillä ehdolla että hänen ei tarvitse rasittaa itseään, jos pahoinvointia tai muuta vastaavaa ilmenee hänen täytyy tulla välittömästi sairaalaan takaisin" hoitaja kertoo lohduttavasti. "Mm" saan suustani ja hymyilen. "Seuraavaksi ainoa tapa päästä eteenpäin on että kysymme Alicelta onko hänellä ongelmia syömisen kanssa. Sen jälkeen ohjaamme hänet ravitsemusterapeutille, sekä psykiatrille." Hoitaja kertoo. "Milloin kysymme?" Katson hoitajaan. Hän nyökkää ja sanoo: " nyt" nousen penkiltä ja avaamme oven.
Alice katsoo meitä hymyillen ja huudahtaa minulle: "Malik!! Mitä jätkä?" " hyvää kiitos" vastaan lyhyesti ja istun Alicen viereen penkille. Hän katsoo minua kysyvästi. "Alice meillä on syytä epäillä että sairastat syömishäiriötä" hoitaja lausahtaa. Alice kalpenee. "Olemmeko oikeassa?" Kysyn rauhallisesti.
Alice on valkea ja aivan hiljaa kunnes vastaa uhmakkaasti: "ei" .
//moi taas! Toivottavasti tykkäätte! Kiitos ihanista kommenteista<3 love ya!
-Riin Xx
