Lottovoittaja

1.

Herään ja otan puhelimen käteeni. Avaan valkoisen puhelimeni ja katson kelloa. Kello on 10:52. Onneksi tänään ei ole koulua. Huokaisen ja nousen ylös lämpimästä peitosta. Laitan harmaat tossut jalkoihini ja kävelen ikkunan luo. Kauniit jäästä muodostuneet kuviot ovat peittänyt ikkunan. Menen vaatekaapilleni ja päätän asun, jonka tänään puen. Otan vaatekaapista collegehousut, Marimekon raitapaidan ja neuleen. Puen ne päälleni ja laitan mustat sukat jalkoihini. Harjaan hiukseni ja laitan ne löysälle nutturalle. Menen valkoisen meikkipöydän ääreen ja kaivan meikkivoiteen, puuterin ja ripsarin. Minulla menee vain pari minuuttia, että saan meikit naamaan. Katson lopputulosta meikkipöydän peilistä. Tämä saa nyt kelvata. Avaan huoneeni oven ja menen rappuset alas. Menen keittiöön ja näen äitin ja isän pöydän ääressä juomassa kahvia. - Huomenta kulta, äiti sanoo minulle.
- Huomenta, vastaan takaisin ja haukottelen samalla. Otan kaapista mustan mukin ja kaadan siihen kahvia. Otan jääkaapista maitopurkin ja lorautan maitoa kahvin sekaan. Istun pöytään ja juon kahvin. Äiti ja isä lähtevät pöydästä valmistautumaan töihin. Tuijotan keittiön ikkunasta ulos. Maassa on metrikaupalla lunta. Ulkona tuulee ja sataa lunta. Puun oksat liehuvat tuulen mukana ja oksilla ollut lumi putoaa maahan. Tuijotan puiden tanssia ja silmäluomeni menevät kiinni.

Ääni kuiskaa minulle:- Olen aina kanssasi. Hätkähdän hereille unesta. Mistä ihmeestä tuo ääni oikein kuului? Katselen ympärilleni. Ei ketään. Katson ikknunasta ulos. Autoja ei ole pihassa. Äiti ja isä ovat lähteneet jo töihin. -Huhuu? Onko täällä ketään? Ei ristinsielua. Kuulin varmaan omiani. Koirani Cici tulee luokseni. Onneksi minulla on koira, koska olen perheen ainoa lapsi. - Mun varmaan pitäis ulkoiluttaa sut, sanon Cicille ja huokaisen syvään. Puen toppatakin ja pipon. Laitan kengät jalkoihini ja lapaset käsiini. Kiedon vielä kaulahuivin kaulaani. Menen hakemaan talutushihnan ja kiinnitän sen Cicin kaulapantaan. Avaan oven ja astun ulos koiran kanssa. Ulkona ei enää tuule kovaa, eikä sada enää lunta, mutta pakkanen on vielä kova. Hanki kimaltelee kauniisti. Katon reunassa on jääpuikkoja, joihin aurinko paistaa kauniisti. Tuntuu kuin olisin talvenihmemaassa. Tunnen kun Cici nykäisee ja lähtee juoksemaan. Koira juoksee täyttä vauhtia ja minä sen perässä. Yritän pysyä Cicin vauhdissa, mutta liukastun jäähän. - Cici pysähdy! Koira tottelee ja pysähtyy. Makaan maassa mahallani. Cici tulee luokseni ja nousen maasta. Alkaa tuulemaan ja kuulen äänen:- Olen aina kanssasi. Tuuli laantuu ja jähmetyn paikalleni. Tuo ääni. Kuulin sen aikaisemmin. En siis kuullutkaan omiani.

Moips! Tää on vähän lyhyt, mutta pitempiä lukuja on tulossa! Toivottavasti tykkäsit!😊❤

- Sofia