Sad Song

Chapter 1.

Minua jännitti, kun istuin puutyöluokan yhdellä jakkaralla, edessäni puinen paksu pöytä, jonka päällä oli puhelimeni ja tablettini.
Siirsin katseeni neliömäisestä pyödästä vasemmalle, ja siinä istui hyvä ystäväni Emilia.
Hänellä on ruskea tukka, ja harmaat silmät.
Ja ruskeat silmälasit.
Tällä oli päällään musta huppari, ja siinä oli jokin teksti kultaisella.
Hän istui aina selkä suorana.

Minulla taas on vaaleanruskea suora tukka, ja vihreät silmät.
Päälläni oli mustapunainen ruutupaita, ja siniset farkut.
Nimeni on Erin.
Lausutaan kylläkin "Eerin".
Aina siitä pitää muistuttaa kaikkia.

Huokaisin, ja avasin tablettini, kun opettaja käski tehdä niin.

"Kenellä toimii sähköposti?" , Kysyi opettaja.

Huomasin vain neljällä olevan tabletin, mukaanlukien minun.
Emilialla, ruskeahiuksisella, sinisilmäisellä Niklaksella, ja oljenkorren värisillä hiuksilla, ruskeilla silmillä olevalla Eetulla myös.
Ja niin, minulla.

Nostin automaattisesti käteni pystyyn, ja opettaja tuli luokseni.
Hän lähetti sähköpostiini jonkin linkkijutun, ja otin siitä näyttökuvan.
Sitten airdroppasin kuvan muille.

Tuskastuneena, viimeiset minuutit tuijotin kelloa.
Ilokseni, kello soi, ja sieppasin tablettini ja puhelimeni, ja lähdin pois luokasta.

***

"Vaihdetaan istumajärjestystä." , Äidinkielen opettajani harmaahiuksinen Leena sanoi.

Otin kirjani ja penaalini, sun muut kamat pulpetiltani, ja odotin vuoroani.

"Erin tuohon keskiriviin Eliaksen kanssa." , Kertoi opettajani.

Huh, onneksi Elias, koska hän oli aina kiltti kaikille.
Hän on myös yksi parhaista ystävistäni.
Peppi, Elias, ja nettikaverini Siru ovat parhaita ystäviäni.
Istuin paikalleni, ja odotin.
Peppi pääsi Niklaksen viereen.
Naurahdin mielessäni, ja keskityin taas tuntiin.

Kello soi, ja ruokatunti alkoi.
Juoksin Pepin perään, ja Elias minun perääni.
Eliaksella on ruskeanmustat sekaiset hiukset, ja mustasankaiset silmälasit.
Hänen silmänsä ovat teräksenharmaat.
Pepillä on tummanpunainen tukka ja siniset silmät.
Poikien unelmatyttö. Naurahdin mielessäni taas kerran.

Ruokajono oli pitkä, ja kun viimein pääsimme ruokalaan, Peppi hyppi nahoissaan.
Miksi hän noin paljon pyöri ja hyppi?
Kun olimme saaneet lapattua makaroonilaatikkoa lautasillemme tarpeeksi, suuntasimme kavereideni kanssa murkkapöytään, ikkunan viereen.
Katsoin Peppiä kulmien alta.

"Mitä nyt Peppi?" , Kysyin, ja tökkäsin häntä olkapäähän, saadakseni hänen huomionsa.

"Meillä on paritanssit, ja harjoitukset on tänään liikuntatunnilla." , Hän lipsautti.

Katsoin kauhuissani parasta ystävääni Peppiä.

"Paritanssit!?" , Huusin.

"Joo." , Peppi vastasi.