Pojat peilissä || BTS ff

1

Y o o r a

Istuin auton takapenkillä hiljaa kuunnellen musiikkia kuulokkeistani sulkien maailman pois. Kaikki oli silloin rauhallisempaa. Äitini huokaisi:
-Yoora kulta..ymmärrän, että olet vihainen mutta tiesit että tämä tapahtuisi, äitini sanoi. Ärähdin ja pyöräytin silmiäni. En kuullut täysin mitä äitini sanoi mutta aivan sama. Siis mitä tapahtu? No..äiti pakottaa meidät muuttaa johki keskelle vitun mettää, taloon, joka näyttää aivan kirotulta.

Jonkin ajan kuluttua saavumme talon pihaan. Se todella näyttää kirotulta. Hiljaa nousin autosta ottaen reppuni ja matkalaukkuni mukaani ja juoksen päättämään huonettani. Valitsin sen, joka näytti vähiten vanhalta. Heittäydyin rennosti sängylleni. Sänky räsähti äänekkäästi ja murahdin ärsyyntyneenä. Vanhat kalusteemme tulisi vasta ensiviikolla.

Tutkin vanhoja huonekaluja huoneessani. Ne olivat oikeastaan aika kauniita. Vedin sormeani hitaasti puisia ja pölyisiä pintoja pitkin. Hymy hiippaili kasvoilleni. Isäni koputtaa oveeni ja avaa sen:
-Yoora..? tuo kävelee sisään:
-mm, mutisen:
-Tiedät ettei ollut muita vaihtoeh-, keskeytän tuon:
-älä sano mitään tai suutun taas, sanon naurahtaen vähän.

Hetken kuluttua isäni lähti. Nojasin kaappiin, joka oli tyhjä. Kaappi liikahti ja sen takaa näkyi vähän ovea. Siirsin kaapin kokonaan ja edessäni oli suuuuuri ovi. Avasin sen ja ovi paljasti pölyiset käytävät jotka oli täynnä peilejä. Utelijaisuudesta, kävelin peremmälle huoneeseen. Huone oli ahdistava mutta se oli aika vanhan näköinen. Jokaiseen peiliin tuli erivärinen hehku. Peruutin taaksepäin ja ennenkuin huomaankaan, istun valkoisella nurmella. Nousen ylös ja tietenkin panikoin. Kuka ei panikois?

Rauhoittumisen jälkeen lähden vain seuraamaan jänistä, joka loikki länteen suunnistustaitojeni mukaan.

Pian olenkin jo keskellä kylää. Luen kylttejä mutta niistä mikään ei auttaisi. Katson maata ja kävelen jonnekkin vain. Tottakai tuurillani törmään johokin. Nostan katseeni:
-A-anteeks, mutisen. Kämmen lentää poskelleni:
-Kato etees ämmä, minua varmaan kolme päätä pidempi poika sanoo. Nostan käteni poskelleni:
-M-mä sanoin jo anteeks, sanon katse kiertäen tuon ystäviä, jotka ei näytä kovin mukavilta:
-Taasko sää ryppyilet pienemmilles Jinhong? ääni, joka varmaan kuului tälle pojalle joka laski kätensä olkapäälleni ja veti minua lähemmäs:
-Painu helvettiin Taehyung, tämän Jinhongin yksi ystävä sanoo. Olen vain hiljaa:
-Hän pyysi anteeks. Et oo tän maailman keskipiste joka voi vaa lyödä muita, Taehyung sanoo ja kietoo kätensä ympärilleni:
-Etkä varsinkaan voi lyödä mun tyttöystävää, Taehyung sanoo. Silmäni laajenevat ja leukani loksahtaa auki. Aukiolta kuuluu myös shook af tuhahteluja:
-Et säkään voi olla nii tyhmä et otat tollasen tyttöystäväkseks! Jinhong huudahtaa -Mutta jos kerran ootte yhessä nii mikä on hänen nimensä, syntymäpäivänsä ja voimansa, tunnen kuinka Taehyung menee paniikkiin:
-ö-öh, Taehyung mutisee -Hänen nimi on Min Yoora Yooran syntymäpäivät ovat 24.2 ja tuo ei ole vielä saanut voimaansa selville ja jos nyt suot anteeksi me lähetään, Taehyung kiskoo minut mukaansa:
-Ooksä kunnossa? tuo kysyy kauempana noista idiooteista. Nyökkään:
-Ei sun ois tarvinnu sanoo nii, sanon hiljaa. Tuo vaihtaa aihetta:
-En oo nähny sua ennen et oo varmaa täältäpäi? pudistan päätäni:
-Mä vaan jouduin tänne ja löysin tän paikan, katselen ympärilleni. Tuo naurahtaa:
-Tuu esittelen sut mun kavereille, ja taas minua raahataan jonnekkin.