Pojat peilissä || BTS ff

8

Yoora

Viiltävä kipu lävitsi kehoni kolmesti. Tartuin pantaan, joka oli laitettu kaulaani. Sähköpanta jos tarkkoja ollaan:
-L-lopeta! huudan. Kaikki ovat vain shook af ja tuijjottavat:
-Viekää pojat töihin niin mä pidän huolen tästä idiootista, johtaja sanoo ja tarttuu pantaan ja kiskoo minut ylös. Jackson tärisee ja Mark piileksii Jacksonin takana kyykyssä.

Jackson

Päiviä kului emmekä saaneet nähdä Yooraa. En tiedä mitä tuo teki saadakseen tälläiset rangaistukset. Välilläkun kävelen tuon huoneen ohi kuulen kivuliaita huutoja. Välillä huomaan johtajan antavan vain muuten vain tuolle sähköiskuja. Tää alkaa riittään mulle.

Kello lyö 1.00 yöllä. Hiivin kohti Yooran huonetta ja avaan sen oven. Se ei ollutkaan lukossa:
-Yoora? kuiskaan hiljaisuuteen:
-J-jackson? hiljainen ääni vastaa. Rynnistän halaamaan tuota:
-Me häivytään täältä nyt, mutisen ja vetäisen puukon hihastani. 'Sahaan' pantaa hetken kunnes se katkeaa ja putoaa tuon reidelle:
-Me ei voida mennä ovista joten mennään ikkunasta, sanon. -Paitsi..entäs sun ystävät? kysyn:
-Mikkä ystävät? tuo kysyy. Huokaisen:
-Yoora selitin tän sulle jo kerran..eikä ne ois tullu pelastaan sua täältä, selitän miljoonatta kertaa. Pääsemme lopulta sopuun siitä, että haemme minun- ja Yooran ystävät.

Kun saamme minun ystäväni haettua, juoksemme aulan läpi. Huonolla tuurilla sireenit alkavat huutaa:
-Voi paska! huudan turhautuneena. Juoksemme kohti portaita, jotka johtavat selleille. Vartijoita alkaa jo tulvia sisään ovista:
-Yoora me ei ehditä! Meidän pitää mennä! Youngjae huutaa.

Yoora

Tiesin ettei tää tuu onnistuun! Mut vitut mää siitä välitä. Juoksen ystävieni sellin luo. Ravistelen ovea mutta yllätys se on lukossa. Tyhmäkö Yoora oot! Potkaisen ovea:
-Voi vittu nyt! Huudan ja alan tonkia taskujani. Ihan varmasti otin avaimet. Jokin kylmä ja kova osuu käteeni. Vedän sen taskustani ja avainhan se siinä:
-YOORA ÄKKIÄ! Mark huutaa portaiden yläpäästä tapellen vartijoiden kanssa. Säädän avainten kanssa jotain ja sitten lopulta saan sen auki:
-Alkakaa tulla! huudan. Ensin Jin tajuaa juosta, sitten juoksen minä ja loput seuraavat. Me kaikki juoksemme suurta ikkunaa kohti. Namjoon ja Jackson heittävät tuolit ikkunaan, joka saa ikkunan rikkoutumaan. Matka on maahan suuri. Ei ole ajatuskaan hypätä. Muistan voimani ja yritän kasvattaa suuren kasvin jolla pääsisimme alas. Se onnistuukin.

Pääsemme alas linnasta ja juoksemme äkkiä pois pimeältä puolelta paremmalle puolelle. Tarpeeksi pitkän matkan päässä kaadun maahan hengästyneenä haukkaamaan happea. Mark, JB, Jackson, Jinyoung, Youngjae, Bambam ja Yugyeom juoksevat iloisina vapaudesta avaralla ja värikkäällä pellolla. Hymyilen ja nauran heidän lapsellisille luonteille. Ensikertaa kuulen heidän naurut ja näen leveät hymyt heidän kasvoillaan.

Yks osa jäljellä ,') Ok joo'o olin taas laiska enkä kattonukku nopeesti kirjotusvirheitä 🐸 Mut toivottavasti ootte tykänny tästä tarinasta 🌸