Pojat peilissä || BTS ff

9

Yoongi

Katsoin Yooraa kauempaa. Tyttö hymyili ja katseli noiden toisten seitsemän iloitsemista. Se lämmitti sydäntäni. Kävelin tytön luo hiljaa:
-Yoora, sanoin hiljaa. -Mä oon tosi pahoillani, sanoin ja halasin tyttöä. Yoora halasi minua takaisin:
-Anteeks et sanoin niin pahasti, tuo mumisi paitaani vasten. Siinä halailimme hetken.

Kaksi päivää vierähti nopeasti. Tänään aijjon tunnustaa tunteeni. Kävelen monia kilometrejä hakemaam juuri tiettyjä valkoisia kukkia tuolle tytölle, joka saa perhosia vatsaani.

Niinkuin arvelin. Tyttö käveli pellolla hiljaa valkoisessa mekossaan. Hiivin nopeasti tytön taakse ja vedin tuon nopeaan halaukseen:
-Voidaanko me puhua? kysyn ja päästän irti. Yoora nyökkää. Vedän syvään henkeä. -Mun on pitäny sanoo tää, vaikka kuinka kauan aikasemmin mutta- jokin lämmin keskeyttää puheeni. Ne ovat Yooran huulet, jotka lepäävät omillani tajuan viimein vastata suudelmaan.

Vetäydymme pois. Tyttö hymyilee. Minäkin hymyilen. Ojennan kättäni tytölle ja tyttö ottaa siitä kiinni iloisena. Kävelemme kohti järveä. Pysähdyn ja katson tyttöä silmiin. Ojennan tuolle 27 kukkasta. 26 aitoa ja 1 tekokukan:
-En välitä susta enään kun jokainen kukkanen kuolee, sanon katsoen maata. Se ei mennyt niinkuin ajattelin. Yoora hymyili ja pussasi minua poskelle. Tyttö 'lyö' kättäni ja lopuksi sanoo ne sanat joita olen odottanut pitkään.
-Mäkin rakastan sua~

Yoora

Yht'äkkiä minua alkaa pyörryttää. Yoongi huomaa sen ja huolestuneena laittaa kätensä selälleni tukeakseni tasapainoani. Katson jalkojani ja huomaan, että ne alkavat kadota:
-Y-Yoongi! huudan ja osoitan jalkojani. -Mitä mulle tapahtuu?! huudan. Yoongi panikoi:
-M-mä en tiiä! Älä jätä mua yksin! Yoongi huutaa ja halaa minua tiukasti.

Pian enään yläkroppani ja pääni ovat enään jäljellä. Painan huuleni vielä viimeisen kerran Yoongin omille. Vetäydyn melkein heti pois:
-Älä unohda mua..

"Yoora! Yoora herää!"

Joku ravistelee minua.

"Tuu takas. Meillä on ikävä sua"

Avaan silmäni ja löydän itseni valkoisesta huoneesta:
-YOORA! minun ikäinen tyttö, mies ja nainen syöksyvät halaamaan minua:
-Luulin et menetin sut! tyttö huutaa. Sitten muistan. Tyttö on paras ystäväni. Jihyo:
-M-missä Yoongi on? Missä Namjoon, Jin, Hoseok, Taehyung, Jimin ja Jungkook ovat? Missä Jackson, Mark, Jinyoung, Youngjae, Bambam, JB ja Yugyeom on?! puoliksi huudan ja olen jo nousemassa. Äitini pitää minut alhaalla:
-Rauhotu. Ja ketä noi Hoseokit ja Yugyeomit on? äitini kysyy. Lopulta tajuan olevani sairaalassa:
-Miten mä jouduin tänne? kysyn. Jihyo katsoo minua huolissaan. Isäni avaa suunsa:
-Olit koomassa kaks päivää. Kaaduit ja löit pääsi, järkytyin. Eikö siis paikkaa jossa olin ole olemassa:
-Äiti missä me asutaan? kysyn:
-Eksä muista? Asut mun naapurissa Daegussa, Jihyo sanoo.

Päivä vierähtää nopeammin kuin uskonkaan. Tänään pääsisin sairaalasta pois. Katselen kortteja jotka ovat sänkyni vieressä olevalla lipastolla. Katseeni osuu maljakkoon, joka on täynnä valkoisia kukkia. Varovasti nousen sängyltä ja kävelen ruukun luo. 1...2....3 kukkia on 26. Ruukun vieressä on yksi tekokukka, joka on samallainen kuin muutkin valkoiset kukat. En välitä susta enään kun jokainen kukkanen kuolee. Kyyneleet alkavat tulvia silmiini ja ennenkuin huomaankaan ne putoavat jo poskilleni ja siitä paidalleni. Nostan tekokukan tärisevin käsin ylös ja painan sen rintaani vasten.

L o p p u
🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸

jOu olipas paska loppu XDDD Mut kiitos niille jokka jakso lukee tätä ja tällee. hAluan kuulla mielipiteitä tästä tarinasta :') Mut joo. 🐟