Thats My Jam/Jimin Fanfic Finnish/

~Karin~

Hinaan matkalaukkuani perässäni. Kesäloma on ohi ja nyt aloitan toisen luokan täällä. Viime vuonna kukaan ei puhunut minulle jos ei ollut pakko. Tänä vuonna aion tehdä asiaan muutoksen.
Katson puhelimeni muistiosta huoneen numeron, jossa minun on määrä asua: numero 7. Avaan oven ja astelen reippaasti sisään.
Käytävää pitkin kävellessäni pidättelen itkua. Minua itkettää aina, kun joudun 'jättämään perheeni'. Tosiasiassa aina, kun katson isosiskoni SnapChattia tajuan heidän pitävän grillijuhlat juuri sinä iltana kun en ole kotona. Siellä on aina mummi ja ukki ja naapurit. Mutta en mä niitä tarvitse.
Kaivan avaimen taskustani ja yritän sovittaa sitä lukkoon. "No voihan...", mutisen kun yritän saada sen naksahtamaan voittoni merkiksi. Ne on tainnut antaa mulle väärän avaimen. Pitää siis odottaa että mun kämppis tulee ja päästää mut sisäännytTää lukio on sukupuoli tasa-arvonen, mikä on yks syy siihen että valitsin tän. Me voidaan nukkua tyttö ja poika samassa huoneessa ja täällä ei jaeta liikkatunteja tyttöjen ja poikien erikseen.
Me saadaan myös itse valita se kenen kanssa asutaan. Tai no, kaikki muut paitsi mä saa valita kenen kanssa jääkaappinsa ja telkkarinsa jakaa. Kun katsokaas mulla ei ole hirveämmin kavereita, mä saan jakaa mun huoneeni sen vaihto-oppilaan kanssa. Mikä Park Jimin sen nimi nyt olikaan.
10 minuuttia kuluu.
20 minuuttia kuluu.
Puoli tuntia kulunut ja ketään ei näy.

Sitten se tapahtuu, korealainen poika tulee eteeni. "Onko tämä minun huone?", hän kysyy.
Osaapahan edes jotain suomeksi. Nyökkään.
"Mun avain ei sopinut lukkoon, voitko sä päästää meidät sisälle?", kysyn.
"Okei", hän alkaa tiirikoida avaimensa kanssa lukkoa auki ja saan viimein tilaisuuden katsoa häntä kunnolla. Hänellä on mustat hiukset, college-housut ja huppari. Tunnen heti miten jalkani loksahtavat.
"Valmis", hän sanoo ja avaa oven minulle. Hymyilen hänelle.
"Kiitos"
Kävelemme molemmat sisään huoneistoomme. Siellä on vierekkäin kaksi sänkyä ja makuuhuoneeseen yhdistettynä keittiö ja vessa. Paljon pienempi kuin viime vuonna! Täällähän piti olla remontoitu viime kesänä!
Jimin hyppää toiselle sängyistä. "Onko sinun nimi Karin?"
"On", vastaan ja lasken matkalaukkuni maahan.

Tästä tais tulla jokseenkin lyhyt, anteeks siitä. Ja anteeks siitäkin et oon laiska kirjottaja joka kirjottaa silloin kun tulee inspistä kirjottaa. Mutta tässä on nyt eka osa.