Monster Fantasy

PROLOGI # (New Start)

Oli yö, kaikista pimein yö, mitä Portlandissa oli nähty; Tähdet loistivat heikosti, kuuta ei näkynyt taivaalla, eikä edes tuulen puuskausta.

Se oli oivallista aikaa yöeläimille. Mutta sinä yönä ei eläimetkään pitänyt ääntä, paitsi yksinäinen pöllö oksalla huhuili kumppaniaan. Sen seurakseen oksalle ilmestyi poika tummaan pukeutuneena.

Pöllön jos kenen, olisi syytä pelätä tuota muukalaista. Mutta poika, jonkakatse oli tuskaa täynnä, ei voinut edes pelästyttää kotihiirtä tiehensä. Pojankatse oli kiinnittynyt ikkunaan, mutta ei kenen tahansa ikkunaan. Hänen.Tytön.

Joka pimeä yö hän oli odottanut puunoksalla, nähdäkseen vilauksen
neidosta. Sinä yönä hänen odotuksensa palkittiin. Kuvankaunis tyttö istuikoulupöydän ääressä ajatuksiin uppoutuneena.

Hänellä oli päällään valkoinen silkki mekko, joka ulottui ainakin polviin
saakka. Hänellä oli kauniit silkkiset maitosuklaan väriset hiukset, jotka
ulottuivat melkein keskiselkään asti. Iho oli kuin kermaa ja silmät loistivattummansinisinä. Tyttö oli pojan mielestä kaunein olento, jota maa voikantaa. Viaton ja puhdas.

Poika tiesi varsin hyvin, ettei hän voi saada häntä. He elivät täysin
erilaisissa maailmoissa. Tyttö harjasi hiuksiaan, mikä sai pojan haromaan
omia yönmustia hiuksiaan. Tyttö lopetti harjaamisen ja katsoi tutkailevastiulos ikkunasta. Poika kätkeytyi varjoihin.

Neito tutkaili puuta aavistaen, että häntä tarkkailtiin. Hän nousi ja asettiharjan pöydälle, ja vilkaisi vielä kerran ulos. Sitten valot sammuivat. Poikanojautui puuta vasten. Hän vuodatti yhden suolaisen kyyneleen.

Niin paljon hän rakasti tyttöä, että sattui.Mutta hän ei saisi rakastaa. Hän oli hirviö vailla sydäntä. Kädessään hänellä oli ainoa aarteensa, helmi.

Siihen hän kuiskasi ne sanat, jotka häneltä oli kielletty. Hänen oli pakko
suojella häntä, vaikka mitä tapahtuisi. Sillä hän tiesi, että jotain kauheaa
tulee tapahtumaan. Nyt poika pystyi vain rukoilemaan tytön puolesta ja
kuiskata hänen nimeään.

Daphne.