larry stylinson FINNISH story

a little party never killed nobody

Minun ja Harryn välillä on aina ollut jotain erityistä, jotain mitä en edes tunne muiden ystävieni seurassa. Olen aina tuntenut itseni heteroseksuaaliksi, mutta ajatusmaailmani muuttui täysin kun minusta, Zaynista, Liamista, Niallista & tietenkin myös Harrysta tehtiin bändi. En ole koskaan kertonut tunteistani hänelle, näin on varmasti parempi. Kyllähän minä sen tiedän että myös Harrylla on tunteita minua kohtaan, huomaan sen, kuten kaikki muutkin bändin jäsenet. Ah, rakastan sitä taivaallista tunnetta kun hänen kätensä hipaisee omaani. Tai sitä, kun hän tuijottaa minua "all i want is you"- ilmeellä. Ihanissa hetkissä on myöskin kamalat puolet, ehkä jopa liiankin kamalat. Nimittäin managementin sopimuksessa lukee, ettei meistä kukaan saisi olla julkisesti homo. Ja jos rikkoisimme sääntöjä, bändi hajotettaisiin emmekä saisi mitään rahoja itsellemme, mitä olemme tienanneet lähes neljän vuoden aikana. Vain pari kuukautta Where We Are - tourin alkuun. Enää vain hetken ajan voisin nauttia pitkistä suihkuista sunnuntaiaamuisin, enää vain hetken saisin elää ainakin lähes normaalia elämää. Pian olisin taas yli kuudenkymmenentuhannen ihmisen edessä esiintymisessä, siinäkin on huonot ja hyvät puolet. Mutta kun miettii hieman tarkemmin asiaa, hyviä asioita on huomattavasti enemmän. Rakastan esiintymistä, olen aina rakastanut. Tunnen itseni turvalliseksi näiden neljän idiootin keskuudessa, en ikinä haluaisi aloittaa soorouraa. Vaikka meninkin x-factoriin sen takia, nyt tajuan että se olisi ikävempää, kun bändissä oleminen. Olisin varmasti monta kuukautta yksin keikkabussissa, eikä kukaan ystävä olisi lavalla nauramassa kanssani, ja kannustamassa minua ennen lavalle astumista. Jos esimerkiksi managementin työntekijöitä ei otettaisi laskuihin mukaan.

Kuluu pari sekuntia, sitten herään taas todellisuuteen. On lauantai-ilta, olemme kaikki olohuoneessa naureskelemassa hieman humaltuneina. Jääkaapissa on vielä järjettömän paljon alkoholipitoista juotavaa, vaikka olohuoneen valkealla sohvapöydällä komeilee kymmeniä erimakuisia alkoholidrinkkejä. Haha, joko Zayn on vetänyt vähän liikaa juotavaa kurkustaan alas, tai sitten hän vain nauraa säälistä Niallin huonolle, varsin tuhmalle vitsille. "Niall toi oli yks huonoimmista vitseistä mitä oon ikinä kuullu", sanon humaltuneena. Siitä huolimatta jatkan juomista. Nappaan matalalta pöydältä kaljatölkin ja alan juomaan sitä, varsin nopeasti. En juo useinkaan, joten päätän ottaa tästä illasta mahdollisesti kaiken irti, jos edes kykenen.. Aamulla tulen kuitenkin katumaan päätöstäni, kun kärsin kamalasta päänsärystä.

"Toikin oli varsin huono", Niall sanoo irvistäen ja läpsäyttää kätensä hellästi poskelleni ja alkaa puhumaan minulle kuten vauvalle. Hän itseasiassa tekee sitä aika useinkin minulle, ja muillekkin. "Joskus vielä mä opetan sulle hyviä vitsejä", tekoblondi sanoo lähettäen minulle huumorilla lentosuukon. Me kaikki haukumme aina toistemme huumorintajua, mutta vain läpällä. Ilman meidän kaikkien huumorintajuja meillä olisi varmasti useinkin tylsää, en halua edes kuvitella sitä. Naurahdan ääneen ja siirrän katseeni Niallista toiseen ystävääni. Nimittäin Stylesiin joka vangitsee minut mustasukkaiseen katseeseensa. Tuijotamme toisiamme hetken, mutta pikkuhiljaa katseeni siirtyy Zayniin joka nappaa pöydältä viimeisen tölkin. "Varastit viimeisen juotavan", sanon virnistäen tuolle tummahiuksiselle miespuoliselle henkilölle. "Nopeet syö hitaat", Zayn naurahtaa. Lasken tyhjän tölkin muiden samanlaisten sekaan ja nousen sohvalta,  "Mä haen lisää juotavaa", kerron muille ja alan kävelemään keittiön suuntaan horjuen. "Mä kans", Harry ilmoittaa nopeasti ja lähtee perääni. 

Kuulen olohuoneesta vielä huudon "Hyvä jos edes pysyt pystyssä" ja heti naurua perään. Tunnistan puhujan heti Liamiksi. Parin metrin jälkeen olenkin jo keittiössä, käännyn katsomaan taakseni kun kuulen askeleita, Harry.

"Hei Tomlinson", hän sanoo pehmeällä äänellään. Hän silmäilee minua hetken aikaa metrin päästä. Sitten.. En ehdi reagoida mitenkään, hän työntää minut seinää vasten niin, että saatan haistaa hänen kaljanhajuisen hengityksen. "Mhm..", mutisen hiljaa. Kieltämättä, en voi olla nauttimatta tästä hetkestä - Tuon kiharahiuksisen treenattu kroppa minua vasten. Hän lähenee minua, suljen silmäni sen ajaksi kun hän kuiskaa korvaani hitaasti: "you'll be mine, just like a tattoo" Raotan silmiäni, hän virittää naamalleen ystävällisen, ja samalla erityisen salaperäisen hymyn. Sitten hän lähtee, ja nappaa nopeasti tiskipöydältä pari drinkkiä. Vasta sekunnin päästä sydämeni alkaa lyömään taas normaaliin tahtiin. Jään ihmettelemaan Harryn sanoja hetkeksi, mutta sitten palaan olohuoneeseen parin juotavan kera.