Potkin ilmapalloja pois jaloistani samalla kun Mötley Crüen Girls Girls Girls läimi mun tärykalvoja. Cassulla oli synttäribileet, joihin mä en olisi halunnut tulla, mutta Jasu oli periaatteessa huijannut mut paikalle. Me oltiin käyty ostamassa Jasulle röökiä, ja matkalla mun luokse Jasu oli tajunnut unohtaneensa jonkun tunnearvoltaan suuren sytkärinsä Cassulle. Mä olin seurannut sitä sisälle humaltuneita emo- ja glamrockteinejä tihkuvaan rivitaloasuntoon, koska en ollut kehdannut jäädä yksin pihalle tuijottamaan Cassun mutsin paleltuneita istutuksia. Ja kun bileisiin oli kerran astunut, sieltä ei päässyt helposti pois.
Mulla oli antisosiaalinen olo jälleen kerran, enkä mä jaksanut juosta Jasun perässä ympäri asuntoa. Se kävi taas tervehtimässä kaikkia, ja sai siten kikattelevan pörröpäälauman peräänsä, jotka janosivat jatkuvaa huomiota kuin mitkäkin vampyyrit. Katriin mä olin törmännyt pikaisesti, mutta se oli kadonnut Cassun huoneeseen heti sen jälkeen, kun oli sanonut meille moi. Mä en ollut nähnyt Cassun ylimielistä naamaa ollenkaan, joten ne oli varmaan panemassa jonkun suljetun oven takana.
Mä lysähdin löytämäni likööripullon kanssa nahkasohvalle, ja siinä nuoleskeleva emopariskunta vilkaisi mua sen näköisinä, kuin olisin keskeyttänyt jotain intiimiäkin. Mä kohotin pulloni tylsistyneeseen tervehdykseen, mutta pari oli keskittynyt taas toisiinsa. Ilmassa haisi kaatunut kalja ja makukondomit.
Kaivoin puhelimen farkkujeni taskusta, ja katsoin sitä pettyneenä: Kuura ei ollut soittanut tänäänkään. Niin kuin ei eilenkään. Eikä viime viikolla. Eikä viime kuussa. Mä en ollut kuullut siitä pihahdustakaan meidän viimeisimmän kohtaamisen jälkeen. Kuura oli sen sijaan kyllä kuullut musta: aamuyön tunteina ikävä kävi sietämättömäksi, ja mä soitin sille toistuvasti vain päätyäkseni suoraan vastaajaan. Mä olin säälittävä, kuin väkivaltaista omistajaansa jumaloiva koira, mutta mä tarvitsin sen aina yhtä kylmän käden käteeni. Nytkin mä hengitin jotain toissijaista ilmaa, sellaista jonka avulla selvisi jotenkuten hengissä. Todellisuudessa mun keuhkot olisi tarvinneet enneminkin Kuuran hiusten tuoksua.
"Ja täällä on se juhlien ilopilleri, josta mä puhuin!" Jasun ilahtunut ääni huikkasi parin metrin päästä. Se lähestyi mua, hymyillen mukanaan oleville tytöille, joista lyhyempi ja siroluisempi roikkui Jasun käsipuolessa kuin laiskiainen oksassa. Sillä tytöllä oli tuperaamaton musta tukka sekä vaaleanpunaiset kaihdinlasit, ja sen mekittävästi povekkaammalla kaverilla oli mustissa hiuksissaan sinisiä lisäkkeitä, sekä tumma silmämeikki. Molemmilla tytöillä oli samanlainen, musta trikoomekko ja panosvyöt. Sinilisäkkeisen kaula kilisi pitkäketjuisista koruista, ja sillä oli harmaat, poissaolevat silmät.
"Nuutti, Linnea", Jasu sanoi, ja osoitti sinihiuksista tyttöä, joka vilkutti mulle sormillaan. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Jasu yritti hankkia mulle laastaripanon, vaikka se ei hahmottanut ollenkaan, millainen mun naismaku oli.
"Moi", mä sanoin, ja join siirappista likööriäni, tuijottaen ärtyisästi Jasua. Se kuitenkin ohitti mun ilmeen täysin.
"Nuutti on paha poika", Jasu kuiskasi Linnealle, ja Jasun käsipuolessa oleva tyttö hihitti. Sillä oli tosi pienet hampaat, kuin oravalla.
"Aijaa?" Linnea kysyi, ja kohotti kulmiaan, jotka oli paljon vaaleammat kuin sen hiukset. Linnealla oli tosi tavalliset kasvot, sellaiset jotka ei jääneet mieleen.
"Joo, mä oon suorastaan kamala", mutisin, ja Linnea tyrskähti. Katsahdin uudestaan Jasua, joka oli innostunut suutelemaan toisen tytön kanssa. Myös Linnea vilkaisi Jasua ja kaveriaan, ja hymyili mulle sitten vaivaantuneesti.
Mä siirryin lähemmäs sohvan käsinojaa, ja katsoin vapautunutta paikkaa vieressäni.
"Sä voit kyllä istua", mä sanoin Linnealle, ja se istahti mun viereen, polvet tiukasti yhdessä ja asento muutenkin kuin katolilaisella koulutytöllä. Jasun tyttö päätteli tilaisuutensa tulleen, joten se vetäytyi Jasusta, hymyili Linnealle, ja lähti vetämään Jasua perässään vessoja kohti.
KAMU SEDANG MEMBACA
Vitun kaunis
Fiksi Remaja//EVLKL-spinoff, sijoittuu aikaan viisi vuotta ennen En voi luvata ku lumetta-novellin tapahtumia// Sinä yönä mä näin Kuuran mun unessa. Se näytti samalta kuin meidän ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin mun aivojen serotoniinijärjestelmä oli yhd...
