Matkustaja

1. "Osanottoni"

*Kuva Idasta ylhäällä*

Katsoin ruttuista mopoautoa kauhuissaan kyynelten virratessa pitkin poskiani sotkien ne ripsiväriin. Päässäni jyskytti ja ajatukset vilisivät mielessäni, kuina löytäisin Joonan tuolta auton romun sisältä.

Otin muutaman askeleen lähemmäs mopoautoa ja katselin sisään sen rikkinäisistä ikkunoista. Katsoin sisään kuljettajan paikan ikkunasta ja näin Joonan haukkomassa henkeä ja katsomassa minuun. "Ida", hän henkäisi. "Mä oon tässä. Ei hätää, ambulanssi tulee pian", rauhoittelin. "Mä rakastan sua... aina. Muista se. Mutta älä jää suremaan vaan jatka elämääs", hän sanoi ja otti kädestäni kiinni. En voinut lopettaa kyynelten virtaa, kun Joonan niska rentoutui ja hänen päänsä retkahti alas.

Abmulanssin saapuessa olin edelleen Joonan vierellä. Sairaanhoitajat tulivat Joonan luo ja koittivat Joonan pulssia. He puistelivat päitään ja ymmärsin heti mitä se tarkoitti. Joona oli kuollut. Purskahdin vielä kovempaan itkuun kuin tähän saakka.

***
Illalla kotiin päästyäni äitini tuli halaamaan minua. "Mä tiiän ton tunteen, koska isälles kävi samalla lailla silloin 16 vuotta sitten", hän lohdutti. Se ei paljoa auttanut.

Menin omaan huoneeseeni. Vaihdoin pyjaman ylleni ja menin vessaan pesemään meikkini pois. Katsahdin puolivahingossa peiliin ja näin tummat silmänaluset, turvonneet ja punaiset silmät sekä pörröisen tukan. Otin puhdistusainetta ja pesin meikit pois, jonka jälkeen menin nukkumaan.

***
Aamulla heräsin ihan normaalina. En muistanut mitä eilen oli tapahtunut. Valitsin asukseni vihreän bomber- takin, mustan topin, vaaleansiniset revityt farkut ja valkoiset matalavartiset converset.

Menin alakertaan. Ketään ei ollut enää kotona; äiti oli jo lähtenyt töihin, isoveljeni oli tyttöystävällään yötä ja pikkuveljeni oli päiväkodissa.

Otin keittiöstä mandariinin ja söin sen, jonka jälkeen menin takaisin yläkertaan. Menin vessaan ja tein pientä ehostusta kasvoihini; hieman meikkivoidetta, peitevoidetta näppylöiden päälle, ohut kerros ripsiväriä ja hieman lisää väriä kulmiini.

Meikkaamisen jälkeen menin alakertaan, otin mopoautoni avaimet ja lähdin kouluun.

***
Koulun pihalla aloin katseellani etsimään Joonaa. Sain alakuloisia ja pahoittelevan näköisiä katseita osakseni. En ymmärtänyt mitä ne tarkoittivat.

Menin kavereideni luokse. He tulivat halaamaan minua. "Heiii... tytöt? Mikä teillä on?" kysyin naurahtaen. "Eksää tiiä? Eikö sulle oo kerrottu?" Julia kysyi huolestuneen näköisenä. "Kerrottu mitä?" kysyin hämmästellen. "Joona on... Mä oon niin..." Emman lause jäi kesken kun kello soi.

Menimme luokkaan eikä Emma jatkanut lausettaan. Luokassa opettajani tuli luokseni sanoen: "osanottoni", jolloin muistin selvästi eilisen tapahtumat.

Purskahdin itkuun ja lyyhistyin lattialle.

***
Lähdin koulusta ja menin kotiin äidin kaapille,

jossa hän säilytti väkevämpiä juomia. Otin sieltä sattumanvaraisesti jonkun pullon ja otin siitä pitkän hörpyn.

Hetken kuluttua menin yläkertaan veljeni huoneeseen, sillä tiesin hänen käyttävän huumeita. Avasin lipaston laatikon ja löysin sieltä pussin, jossa oli valkoisia pillereitä n. 15kpl. Otin kolme kouraani ja nielaisin ne alkoholiryypyn kera.

Tässä ois tää eka luku. Mulla oli tosi pitkä tauko kirjottamisesta ja siks poistin ne muut tarinat. En ees oikeen löytänyt niihin inspiraatiota ja nii. No mut nauttikaa:)