Prologi

27 5 0
                                    

Tunnen sisälläni tunteen, jota en ole ennen tuntenut. En, en edes näiden 1498 vuoden aikana. Kertaakaan. Ihan kuin sisälläni olisi tuhat pientä kipinää- oikeastaan miljoona sellaista. Miljoona pientä kipinää jotka haluavat kertoa jotain. Käännyn katsomaan takanani olevaa poikaa. Huomaan kuinka poika kiusaantuu katseestani ja pudottaa jonkun lapun lattialle, varmasti tahalleen ettei hänen tarvitse kiusaantuneesti tuijottaa pärstääni. Käännyn nolona takaisin katsomaan eteenpäin, sillä en halua nolostuttaa häntä enempää. Kuulen kuinka hän hiljaa mutisee itsekseen jotain takanani.
"Haloo", kuulen Agathan- eli uuden opettajani huhuilevan minua. "Herätys", hän huhuilee kunnes havahdun takaisin oikeaan maailmaan. "Ai joo", sanon sitten naurahtaen hermostuneesti. "Olen Beulah", sanon sitten hymyillen yhä hermostuneesti vilkuillen ympärilleni. Agatha nyökkää tylsistyneen näköisenä ja kääntyy katsomaan seuraavaa oppilasta- tuota mysteeristä poikaa.
"Olen Jaylen. Jaylen Vomacka", poika sanoo.
Jaylen.

Hold meWhere stories live. Discover now