Alya ||Ei jatku

5. Tasapaino

Vartijat väistyivät Aran edestä eikä kukaan uskaltanut lähteä perään. Ara keskittyi tiukasti ympärillä tapahtuviin asioihin, mutta oli silti todella nopea. En usko, että olisin silti itse yhtä nopea. Huomasin Aran silmistä ja Arakin huomasi hahmon, joka juoksi todella lujaa metsään. Tunnistimme molemmat hahmon Juusoksi. Miten hän oikein pystyy juoksemaan niin nopeasti noilla kengillä? Juoksimme metsässä, tunsin ruohon jalkojemme alla ja kuulin kaiken mitä tapahtui. Kaikki metsän muut eläimet, vaikka niitä ei paljoa ollutkaan. Pian kuitenkin saavuimme alueelle, jota en ollut ennen nähnyt. Se oli niin erilailen siitä mistä tulin. Taivas ei ollut kirkas vaan varjoisa, nurkissa oli savua ja ihmiset näyttivät köyhiltä. He pitelivät toisiaan käsistään ja näyttivät kuitenkin onnellisilta. Vaikka olinkin ollut täällä vain muutaman minuutin tiesin, että tämä oli kuitenkin onnellinen alue. Aran huomio kuitenkin siirtyi Juusoon, joka seisoi metsän reunalla selkä meihinpäin.
-Katso! Tältäkö haluat näyttää? Köyhiä, likaisia ja kamalia ihmisiä. Tämä valtaa pian myös ensimmäisen sektorin. Juuso kertoi.
Katselimme häntä hieman hämmentyneinä.
"Haluatko taas ohjiin?" Kuulin Aran kysyvän.
-Jep. kuiskasin.
Silmämme vaihtuivat valkoisesta taas kullanruskeaan ja pian seisoin taas ihmismuodossani.
-Ensimmäisen sektorin? kysyin Juusolta.
-Tässä maailmassa on neljä sektoria. Yksi, kaksi, kolme ja neljä. Tämä on sektori 3. Juuso kertoi.
-Mikä on sektori 1? kysyin uteliaasti.
-Linna ja eläintarha ovat sektorilla 1. Kaikki mitä olet nähnyt on sektorilla 1. Se on rikkain sektori. Juuso selitti.

-Millaista muilla sektoreilla on? kysyin.
-Sektori 2 on melkein yhtä hyvä kuin sektori 1. Kolmas sektori on kaikista pahin. Täällä on varkaita ja muita kauheita ihmisiä. Juuso sanoi.
-Entä sektori 4? kyselin.
-Kukaan ei tiedä. Sektori neljällä on oma suojakupunsa, jonka läpi pääsee vain kuninkaan luvalla. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei pääse pois, koska kukaan ei saa yhteyttä kuninkaaseen sieltä. hän kertoi.
"Miten tämä liittyy meihin? Mitä me odotamme, hän on aivan edessämme."
-Rauhoitu Ara. sanoin.
-Onko kettusi vihainen, että laitoin merkin poskeesi? Juuso sanoi paljon miehisemmällä äänellä.
-Mitä äänellesi tapahtui ja kuinka tiesit, että se on poskessani? kyselin hämmentyneenä.
-Oi, etkö vieläkään tiedä? Ihanaa, suunnitelmani toteutuvat! Juuso nauroi.
-Mitä sinä selität? kysyin.
"Hyökkää nyt!"
Juuso vain nauroi ja sitten kääntyi. Hupun alla ei ollutkaan ketään. Hahmo haihtui ilmaan ja pian hahmon takaa lähestyi mies, joka nauroi.
-Luulin, että sinun linnasta ulos saamisesi olisi hankalaa, mutta näköjään olit valmis juoksemaan jopa ilman perässä! mies nauroi.
-Mitä tarkoitat? kysyin tyhmänä.
-Sinun "Juusoasi" ei ole olemassa. Minä loin hänet, jotta saisin sinut ulos linnasta, koska minä en pääse sinne. hän sanoi.
-Miksi sinä et pääse sinne? Ja miksi halusit minut pois sieltä? kyselin taas...
-Koska minä olen Pahuus. hän sanoi.
"Anna valta nyt heti!!"
En ehtinyt ajatella mitään. Kaikki kävi niin nopeasti. Annoin Aralle täyden vallan ja silmäni muuttuivat valkoisiksi. Olin edelleen ihmisenä, joka oli hieman hämmentävää, mutta ennenkuin ehdin ajattelemaan sitä enemmän Pahuus ampui meitä tulipallolla. Ara osoitti kätemme eteen ja pyöräytti niitä jotenkin oudosti. Huomasin vain kuinka eteemme tuli valkoisenläpikuultava seinä. Tulipallo osui siihen ja hävisi. Suojaseinämme hävisi ja katsoin hämmentyneenä mitä tapahtui.
Pahuus katsoi meitä oudosti ja alkoi ampumaan meitä useammilla palloilla. Ara ei tiennyt mitä tehdä, joten hän muuttui ketuksi ja juoksi puun taakse. Ara antoi minulle vallan, mutta puu takaamme paloi pois. En ajatellut hirveän pitkälle...niin minun tapaistani, mutta kuitenkin muutuin ihmiseksi. Sillä sekunnilla kun sen tein tuli päähäni ajatus. Se ei ollut mikään hyvä ajatus niinkuin mitä pitää tehdä vaan kuinka surkea idea oli muuttua ihmiseksi. Minulla ei ollut mitään suojaa, olin paljon isompi maalitaulu enkä ollut yhtä ketterä ja nopea mitä olisin ollut kettuna.
Kuitenkin istahdin toivottomana maahan ja hautasin pääni jalkojeni väliin. En ollut eläintarhassa ollessani nähnyt paljoa ihmiselämästä, enkä siksi ymmärtänyt kaikkia tunteit. Siksi minulla ei ollut mitään hajua tästä tunteestakaan mikä minulla nyt oli. Se oli uusi tunne sen tiesin, mutta mikä. Olin iloinen saadessani uuden tunteen, mutta tämä tunne ei ollut kiva. "Suru.." Kuulin Ararosan kuiskauksen. Olin kuullut tästä tunteesta joskus, mutta en tiennyt miltä se tuntuu. No, nyt tiedän.
Ilo ja suru. Kaksi erilaista tunnetta, mutta nyt ne esiintyvät samaan aikaan. Tasapaino, tunteeni ovat tasapainossa. Olen tasapainossa. Yhtäkkiä en enään tunne iloa, surua tai mitään muutakaan kunnolla. Nousen seisomaan ja katson käsiäni. Ne alkavat hohtamaan, nostan katseeni Pahuuteen. Hän katsoo minua hetken ja sitten muuttu vihaiseksi. Hän alkaa laukoa tulipalloja minu kohti, mutta mikään niistä ei osu minuun. Kävelen häntä kohti pitäen käteni sivuillani edelleen tuijottaen Pahuutta. Hän perääntyy hieman, mutta alkaa sitten hyökätä kovemmin. Nostan käteni hitaasti ylös eteeni ja sitten pyöräytän niitä vaistomukaisesti, vaikka oikeasti minulla ei ollut mitään hajua mitä teen. Nostan käteni sen jälkeen sivuilleni vaakatasoon ja käännän kämmeneni häntä päin. Eteeni muodostuu iso valkoinen ympyrä, joka alkaa pyörimään ja laukomaan palloja. Tällä kertaa tosin ne ovat valkoisia palloja, joista kuuluu ääntä. Jotkut niistä huutavat, jotkut itkevät, mutta suurin osa on hijaa ja vaihtelee värejä. Minulla ei ollut mitään hajua mitä olin sanomassa, mutta ei se haittaa.
-Nämä ovat tunteita. Tunteita, jotka ovat voimakkaampia kuin sinä. Nämä tunteet auttavat saavuttamaan tasapainon. Sinä, et kuitenkaan voi saavuttaa näitä, koska sinusta ei löydy näitä kaikkia. kerron.
Pahuus katsoo minua, hymyilee ja laskee kätensä.
-Adiós mi amor! hän huusi ja avasi portin eteensä. Hän astui portista sisään ja hävisi. Palloni haihtuivat samaan aikaan. Pysähdyin, katsoin käsiäni ja mietin mitä olin juuri sanonut.
-Mitä tapahtui Ara? kysyin huolestuneena.
"Me hyökkäsimme!"
-Mitä muuta? kysyin sarkastisesti.
"Sä näytit sille kuka on pomo. Sun sielus a.k.a minä, autoin sinua löytämään tasapainon, jonka avulla me ajettiin se pakoon!"
-Sull on selvästikin joku ongelma. Se pääsi pakoon! huusin Aralle.
"Ei mut nyt me päästään jahtaamaan sitä!"

Muutuin ketuksi ja juoksin linnaa kohti. Päätin vain jättää Aran puhumaan ihan itsekseen siitä miten olisimme voineet käydä kunnon nyrkkitappelun ja näyttäneet sille. Hän myös höpisi jotain siitä kuinka "mageeta" olisi vaan lentää ympäriinsä niinkuin joku superkettu. Välillä vain kyseenalaistan onko Ararosa edes oikeasti sieluni. Meinaan minulla on sitten aika itsepäinen sielu. Juoksin aivan hiljaa metsässä, kunnes päätin tehdä pienen kiertolenkin. Juuso oli sanonut...tai hän oli sanonut, että sektoreita on neljä. Linna ja eläintarha olivat ensimmäisellä sektorilla. Neljännelle ei ollut asiaa, kolmas näytti aika pelottavalta, mutta rakkautta täynnä olevalla. Ainoa sektori, jossa en ollut käynyt ja joka oli kulkukelpoinen oli 2. Minä päätin mennä toisen sektorin läpi.