Alya ||Ei jatku

7. Ystävät

Pieni hiljaisuus tapahtui.
"Sä et sit voinu kertoo sitä vähän hellävaraisemmin?. Oli pakko pudottaa pommi ja laittaa happinaamari päähän."
-Siis täh? Will kysyi.
-Olen ihmiskettu. Vähän niinkuin ihmissusi, mutta muutun vain ketuksi. selitin.
-En usko. Andrew sanoi ja astui Alexin takaa esiin. Mä tunnen semmosen taika viban tääl. Sä oot tehny jonkun taian. hän jatkoi.
"Varmaan sen tatuoinnin vika..."
-Vakuutan, olen ihmiskettu. En mikään noita. sanoin.
"Hyvä, ei valhe. Unohtuiko sanoa, että olet jumalien tytär joka tekee sinustakin jumalan? Taisit myös kohdata Pahuuden, suututtaa hänet. Jne."
-Todista. Andrew sanoi.
-Voitko todistaa olevas velho? Ja voitteko te todistaa olevanne ihmissusia? kysyin pienellä bitch äänellä.
Alex ja Will menivät molemmat puiden taakse. Kuului pieniä vyön ääniä ja sitten rasahduksia. Toisen puun takaa tuli vaaleanruskea susi ja toisen takaa sysimusta vähän isompi susi. Oletin musta suden olevan Alex, koska hänellä oli musta tukka ja koska hän tuli saman puun takaa minne Alex meni...
-No? kysyin ja katsoin Tomia ja Andrewtä.
Tom meni seisomaan Andrewta vastapäätä ja otti sauvan taskustaan. Tässä kohtaa meinasin nauraa vähän, koska minä en tarvinnut sauvaa.Toisaalta en myöskään ollut velho joten...
Andrew heilautti sauvaansa muutaman sanan kera. Tom alkoi nousta hiljaa ilmaan ja olin hieman vaikuttunut. Sitten hän laskeutui ja nosti Andrew omalla sauvallaan.
Nyt kaikki katsoivat minua. Minun piti vielä todistaa itseni.
"Let' s do it!!"
Naurahdin hieman Aryalle, mutta sitten vastasin pojille.
-Selvä.
Pojat katsoivat minua epäilevinä ja voin vannoa, että näin Andrewn kohottavan oikeaa kulmakarvaansa.
Hymyilin hieman pojille.
-Hetki. sanoin pojille.
Menin puun taakse. Taioin vaattet nopeasti nätisti pinoon puun taakse ja sitten muutuin ketuksi. Juoksin puun takaa pois ja istahdin poikien eteen. Poikien suut loksahtivat auki. Alex tökkäsi poikia päällään ja sitten osoitti minua.
-A-Anteeks...Andrew sanoi.
-Samoin. Tom toisti.
Hymyilin ja katsoin Alexia. Hän sutena oli valtava verrattuna minuun pienenä kettuna.
-No niin. Muutu takas. Will sanoi.
Hän oli käynyt muuttumassa takaisin puun takana.
Hölkkäsin puun taakse, muutuin ja taioin itselleni ne vatteet.
-Tadaa. sanoin ja astelin pois puun takaa.
Huomasin Alexin muuttuneen takaisin ihmiseksi.
-Vau. Olit mahtava. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Alex sanoi.
-Ihan kuin joku olisi käyttänyt taikaa...Andrew kuiskasi itsekseen.
"Kerro heille...Tuo yks saa selville kummiski. Ilonpilaaja."
-Hyvä on. Käytin taikaa, mutta käytin sitä vain nopeaan vaatteiden vaihtoon. sanoin.
"...ja..."
-Ja yhden merkin piilottamiseen sitä ennen....myönsin.
-Hahaa! Arvasin. Andrew huusi.
-Mutta en ole velho! Enkä noita! Se on vain sivujuttu...huudan.
-Cool, näytä jotain jos kerran osaat. Tom kannusti.
Nostin käteni ilmaan ja pyöräytin niitä vaistomukaisesti. Ympärilläni alkoi pyöriä tulta tornadomaisesti. Se nousi vyötärölleni ja nosti minut ilmaan. Nousin ilmassa noin metrin korkeuteen, kunnes tuli kirkas valo ja laskeuduin alas.
-Vau! pojat huusivat yhtaikaa.
-Alex, mun pitää mennä Alfa tarttee mua. Will huikkasi Alexille.
-Meidänkin täytyy mennä. Tom ja Andrew sanoivat ja lähtivät huitelemaan pois. Se jätti minut yksin Alexin kanssa.
-Sä olit ihan sika mahtava. Missä sä opit noi, kun et kerran käy koulua? Alex kysyi.
-Mä opettelin itse. Sain tietää et mussa oli noit voimii ja sit aloin vaan käyttään niitä. kerroin.
Aloimme kävelemään metsää kohti. Se ei ollut sama metsä missä minä olin ollut vaan joku toinen.
-Missä asut? Alex kysyi.
-Asun itseasiassa ensimmäisellä sektorilla. kerroin.
-Jaa...Miksi sinulla ei sitten ole kenkiä? Alex kysyi ja katsoi pieniä jalkojani.
-Minä en löytänyt niitä...Hain nämä vaatteet vaatekierrätyksestä, eikä siellä ollut kenkiä. sanoin nolona.
-Miksi sinä ne sieltä hait? Alex naurahti.
-Koska juoksin tänne kettuna ja kun muutun takaisin ihmiseksi minulle tulee sellainen mekko päälleni...kerroin Alexille.
-Voitko näyttää? hän kysyi.
"No niin näytä söpöläiselle!"
-Hiljaa! huusin Aralle.
-Anteeksi? Alex kysyi.
-Sori, puhuin vaan mun ketulle...Hänen nimensä on Ararosa, mutta häntä kutsutaan Araksi. sanoin selventävästi.
-Tervehdys Ara, minun suteni nimi on Nic. Alex sanoi.
-Haluatko jutella Aralle? kysyin Alexilta varovasti.
-Onko se mahdollista? hän kysyi epäilevästi.
-On. Voin antaa Aralle täydet luvat ja vallat. sanoin.
-Okei...hän sanoi hieman pelokaasti.
"Ootko tosissas?Pääsenkö mä oikeesti jutteleen tolle lihakimpaleelle?"
Pyörätin silmiäni.
-Onko kaikki ok? Alex kysyi.
-On, joku täällä vain sanoo toisia lihakimpaleiksi. kuiskasin Alexille.
"Oliko pakko?"
-Oli. sanoin vahingoniloisesti.
Huomasin pienen punaisuuden leviävän Alexin kasvoille.
"No niin. Hop hop."
-Kun silmäni ovat valkoiset, Ara on vastuussa. sanoin Alexille nopeasti.
Hän ei ehtinyt vastaamaan ennen kuin silmäni muuttuivat valkoisiksi. Katselimme Alexia ja hän katsoi meitä.
-Haluatko jutella Nicille? Alex kysyi ujosti.
Nyökkäsimme ja muutuimme ketuksi. Ara istahti maahan ja kallisti päätään.
Alexin luut alkoivat katkeilla ja hänen ulkomuotonsa muuttui isoon mustaan suteen sinisillä silmillä. Tämä taisi olla Nic. Hän katsoi alaspäin meitä koska olimme kettuna niin pieni...
Katsoimme Nickiä ajan mikä tuntui ikuisuudelta. Tunnit vierähtivät ohitse kunnes yhtäkkiä Nic havahtui katselustaan. Hän alkoi pyöriä ympyrää edessämme vihaisena. Nic murisi ja haukahteli edessämme ja me vain istuimme siinä ja katsoimme showta. Hetken päästä hänen silmänsä muutuivat takaisin vihreiksi ja ne katsoivat meitä.
"Tuota...Haluutko rattiin?"
Otin vallan nopeasti takaisin ja katsoin Alexia. Hän muutui ihmiseksi edessämme. Ja olisin kuvitellut, että hänellä olisi samat vaatteet päällään kun hän muuttuu, mutta tosiasia oli, että hänellä ei ollut paitaa. Alexilla oli vain farkut jalassaan ja hän taisi olla erittäin ylpeä vatsalihaksistaan, koska hän hymyili kun tuijotin tätä.
-Aiotko muuttua? hän kysyi varovasti.
"Mekko...me muutuimme ilman että jätimme vaatteet kasaan....Me joudumme siihen mekkoon ja hän alkaa kyselemään asioita. Mitä teemme?"
Ara alkoi panikoimaan ja minusta tuntui siltä kuin  pääni olisi räjähtämässä, koska eräs kettu ravasi siellä ympyrää. Päätin vain tehdä ainoan ratkaisun jota voin ajatella. Juoksin. Juoksin kohti vaatekeräys pistettä niin lujaa kuin pääsin. Kurkistin taakseni ja huomasin Alexin juoksevan perässäni. Saavuin keräyspisteelle. Pomppasin vaatekeräyspömpelin päälle ja sujahdin luukusta sisään. Muutuin nopeasti ihmiseksi ja aloin selaamaan vaatteita.
"Mahtava ratkaisu. Etkö yhtään parempaa keksinyt?"
-No en. kuiskasin Aralle.
-Alya? Oletko siellä? kuului ääni pömpelin ulkopuolelta.
-Ömm...Juu...sanoin nolosti.
-Miksi? Alex kysyi.
-Voinko luottaa sinuun? kysyin.
-Voit. hän vastasi.
-Kun muutun ihmiseksi minulle tulee yksi tietty asu päälle. sanoin.
-Etkö pidä siitä? Alex kysyy.
-Ei kun, se ei vaan ole oikein...ömm..jännä? sanoin tyhmästi.
-Se ei vaan ole jännä? Alex toisti.
"Mahtavasti hoidettu..."
-Tule nyt vaan ulos. Ei sillä ole mitään väliä mihin sinä olet pukeutunut. Ja ota samalla ne kaikki taiat pois mitä laitoit...Sanoit, että piilotit jotain, mutta haluaisin nähdä sen. Alex pyysi.
Taioin tatuoinnin takaisin esiin. Sitten muutuin ketuksi ja hypääsin ulos pömpelistä. Muutuin ihmiseksi ja nyt seisoin Alexin edessä valkoisessa mekossani tatuointi poskessani.
-Minun!Alex huusi.