Vihasuudelmia

Osa 8.

Noel 

Keikka menee vauhdilla eteenpäin ilman että huomaan edes keskittyä, syytän siitä Calebia. Hän näyttää ihan liian hyvältä siinä mukana laulaessaan bändin tunnetuimpia hittejä. Pudistelen päätäni, yritän häätää muistikuvat känni-illasta taka-alalle ja keskittyä keikkaan tosissani. Pelkään vähän sitä hetkeä, kun bändi soittaa So Far Away-kappaleen, joka on kirjoitettu heidän entiselle rumpalilleen, joka tiettävästi teki itsemurhan. Biisi muistuttaa mua liikaa Anthonysta. Nightmaren jälkeen laulaja vetää välispiikin ja pelkäämäni hetki käy toteen.

"Seuraava biisi on varmasti kaikille tuttu, tää on koko bändin jäsenille kaikista henkilökohtaisin biisi. Sytkärit ja kännykät ilmaan, nyt lähtee So Far Away!"

"Ootko okei?" Caleb kuiskaa mulle ja pudistan päätäni. Hän ottaa toisella kädellä omastani kiinni ja kaivaa taskustaan toiseen sytkärin, jonka naksauttaa äkkiä päälle.

Tunnen lämpimät kyyneleet kasvoillani kun koko ympäröivä areena heiluttaa ilmassa kuka kännykän taskulamppua, kuka sytkäriä. Caleb puristaa tiukasti kättäni ja laskee kohta toisen kätensä alas, tunkien sytkän taskuunsa takaisin.
"Anthony varmasti kuuntelee tätä, meitä, jossain tuolla", hän kuiskaa korvaani, pyyhkii kyyneleet poskiltani ja suutelee minua hellästi. Säpsähdän vähän, mutta vastaan suudelmaan, tällä kertaa hymyillen. Toinen pyyhkäisee kyyneleet kasvoiltani ja koko loppukonsertti menee perhosia vatsassa ohi. Kävelemme ulos areenalta käsi kädessä, kumpikin hymyillen hölmösti.
"Muistatko sä mitään siitä-" aloitan ja Caleb nyökyttelee.
"Känni-illasta. Jep, muistan kaiken", hän vastaa ja hymähdän. Parkkipaikalla näkyy jo Calebin äidin auto, hän suostui toimimaan meidän kuskina onneksi, ettei tarvinnut ennen keikkaa miettiä julkista liikennettä. Astun sisään punaiseen Corollaan oikealta puolelta ja Caleb menee etupenkille. Kukaan ei sano sanaakaan, ainakaan sen jälkeen kun toisen äiti yrittää epätoivoisesti virittää keskustelua. Hiljaisuuden vallitessa auto ajaa kohti meidän kotipihaa. Ajatukseni liikkuu lähinnä Calebissa, sekä niissä muutamassa suudelmassa, joita aiemmin kerkesimme vaihtaa.

"Onko oikea osoite?" nainen etupenkiltä kysyy ja havahdun katsastamaan ympäröivän pihan.
"Joo, ollaan! Kiitos paljon kyydistä", vastaan kohteliaasti ja avaan oven. Vilkutan molemmille samalla kun lähden oikeaa taloa kohti. Kuitenkin puolessa välissä matkaa joku koputtaa mua olkapäälle.
"Tää unohtu", Caleb sanoo hiljaa ja suutelee mua sitten vaativasti keskellä meidän pihaa.

Jään hämilläni tuijottamaan toisen perään samalla kun hän juoksee takaisin autoon ja yritän samalla prosessoida mitä ihmettä oikein tapahtui. Kävelen hitaasti kohti omaa rappuani avaimet vasemmassa kädessä ja pää pilvissä. Kello käy puolta yötä, toivon etten herätä ketään mennessäni sisään. Tosin äiti on työmatkalla ja isää ei ole hetkeen taas näkynyt, joten kotona pitäisi olla vain sisarukseni. Kolistelen kotioven auki ja alan riisua kenkiä, kun meidän huoneesta kuuluvat äänet saavat mut irvistämään. Liam on siis tyttöystävineen työn touhussa. Niinpä ulkovaatteet riisuttuani menen olohuoneen sohvalle ja tukin korvani isolla tyynyllä. Puristan silmät kiinni ja nappaan kissan lattialta kainalooni. Ennen kun nukahdan, ajattelen Calebia hymy korvissa.

Herään aamusta jo yhdeksältä siihen, että aurinko paistaa kirkkaana olkkarin isosta ikkunasta sisälle. Venyttelen viitisen minuuttia, jonka jälkeen valun pikkuhiljaa keittiöön keittämään kahvia ja ruokkimaan kissaa, joka olikin jo steppaillut useampaan otteeseen mun naamalla ennen heräämistä. Kaadan valmista kahvia kuppiini ja lasken Tundran kipon lattialle, jolloin kissa hyökkää ruoan kimppuun. Olen juuri avaamassa telkkarin, kun ovikello soi ja pakottaa mut nousemaan sohvalta. Menen kuppi kädessä, hieman äreänä ovelle, mutta yllätyn positiivisesti nähdessäni kuka sen takana oikeastaan onkaan.

"Huomenta", Caleb sanoo hymyillen ja suukottaa mua hellästi. "Toin sulle aamupalaa."

_______________________________________________________________________

hei kiitos kaikki ihanat kommenteista! En ois voinu kuvitellakaan että tää lähtee näin käsistä! Yritän jatkaa tän jälkeen seuraavan vähän nopeammin :) - aino