Kyyhkysen lento

∆ 50. Osa ∆

"Tal! En minä tuossa voi lähteä ihmisten ilmoille!"

"Camoon Rosey, se näyttää todella hyvälle päälläsi. Usko minua."

Huokaisin luovuttaneena. Riisuin pois sinisen kukkamekkoni ja laitoin tilalle Talin antaman valkean mekon.

Mekon yläosa oli ihonmyötäinen, tiukka, mutta siinä oli halkiot lantion yläpuolella. Alaosa taas laskeutui kauniisti puoleen reiteen.

"Tämä on aivan liian paljastava, eikä kukaan kuitenkaan laittaudu sen kummemmin", valitin Talille, joka oli uppoutunut penkomaan vaatekaappiaan. Hän vilkaisi minua pikaisesti ja ristikätensä rinnalleen.

"Sinulle ei tarvitse laittaa mitään meikkiä. Sutaiset vain hieman sotkuisen nutturan, niin kaikki on hyvin", Tal vakuutteli. "Saat muuten pitää sen mekon, se on minulle liian pieni."

Suuni loksahti auki, mekon oli täytynyt maksaa vaikka kuinka paljon, niin kaunis se oli.

Tal oli minua suunnilleen viisi senttiä pidempi, eli noin 175 senttinen. Hän oli sopivan pitkä minun mielestä, mutta luulen, että hän tarkoitti keskivartaloaan, enemmin kuin pituuttaan.

Minä nimittäin olin aika laiha. Noh, en laiha, mutta hoikka. Tal puolestaan oli kurvikkaampi, hänen vatsansa ei ollut aivan yhtä litteä kuin minun.

"Kiitos", sopersin ja katselin itseäni peilistä. Letitin hiukset vasemmalta puolelta päätäni ja nostin letin ylös päälaelle. Nappasin ranteestani ponnarin, jolla kietaisin hiukseni nutturalle. Suhaisin niihin lakkaa, olin tyytyväinen lopputulokseeni.

Tal oli vaihtanut rennon vaaleanpunaisen mekon päällensä, joka teki hänestä kauniin näköisen.

"Vielä viimesilaus", hän sanoi ja napsauttu sormiaan. Hänen käteensä oli ilmestynyt kolme päivänkakkaraa, jotka hän asetteli nutturaani.

Tarkastelimme kuvajaisiamme peilistä. Olimme valmiit lähtemään.

Tylsä väliosa :/