Päätin tämän ensimmäisen luvun julkaista jo tänään, jotta saatte vähän esimakua tästä tarinasta. :) Ja kaiki on varmasti huomannu tän tarinan hienon kansikuvan, ja siitä saan kiittää kaveriani @Anskuheiii. Jos tarvitsette apua omien tarinoidenne kansilehtien kanssa, niin häneltä voi varmasti käydä kysymässä. En lupaa mitään, mutta luulen kyllä, että kysyinen tyttö ihan mielellään auttaa. :)
.
.
.
Luku 1.
Hypätään hiukan ajassa taaksepäin
*Harry*
"Kiitos Lontoo. Te olitte aivan mahtava yleisö!", Liam huusi mikkiinsä ja sai yleisön villiintymään entistä enemmän, jos se edes on mahdollista. Kiertueemme viimeinen keikka vetelee viimeisiä sekuntejaan, ja pian meillä alkaa loma. Minun todella tulee ikävä tätä keikkailua, mutta onhan se kivaa päästä viettämään paljon aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Ja tuleehan meille taas ensi vuonna uusi kiertue, joten eihän tässä ole mitään ongelmaa. Siirryimme kaikki riviin lavan keskellä. Siirsin käteni viereeni tulleen blondin olkapäälle ja teimme muutaman yhteiskumarruksen jonka jälkeen lähdimme hulluina juoksemaan ympäri lavaa ja yksi toisemme perään katosimme lavan taakse, saaden fanimme huutamaan meitä takaisin lavalla. Vaikka todella haluaisin mennä takaisin ja halata jokaista fania vuorotellen, niin en sitä voi kuitenkaan tehdä. Yski henkivartiostamme nappasi minut mukaansa heti lavalta päästyäni ja alkoi kuljettamaan minua kohti pukuhuoneita. Yritin rimpuilla itseäni irti hänen ottestaan, mutta sain miehen vain kiristämään otettaan käteni ympärillä.
"Ei tarvi puristaa noin kovaa", sihahdin miehelle ja tuo vain mulkaisi minuun saaden suuni pysymään loppumatkan kiinni. Välillä noiden jatkuva seura alkaa käydä hermoille. Tietäisitte kyllä mistä puhun jos joutuisitte vaikka viikon kävelemään henkivartia koko ajan perässänne, ettekä saisi tehdä sitä mitä todella tahtoisitte. Onhan se joskus tietysti ihan hyvä, että on joku turvana, mutta liika on liikaa.
Kun pääsimme pukuhuoneelle, ryntäsin suoraan huoneessa olevalle sohvalle Zaynin viereen. Huoneessa on vain yksi kahdenistuttavasohva, joten ne jotka kerkeävät saavat sen, ja loput joutuvat tyytymään koviin puisiin penkkeihin pöydän ympärillä. On niihin kyllä tuotu pehmusteet, mutta eivät ne kestäneet puhtaana puotatuntia kauempaa, kun Louis oli jo ehtinyt kaataa pullollisen kokista niiden päälle.
"Hyvä keikka tänään", sanoin Zaynille, joka kääntyi ääneni kuultuaan minuun päin ja nyökkäsi pienensti hymyillen. "No mikäs miehen mieltä painaa?", kysyin kun huomasin, että mies oli jotenkin maassa. Normaalisti keikan jälkeen tuo on normaalia iloisempi, ja lähtee jopa minun ja muiden poikien tyhmiin ideoihin mukaan, mutta ei taideta tänään saada tuota miestä juoksemaan vartijoita karkuun.
"Jotenkii vaan outoo, et tää oli jo viiminen keikka", Zayn vastasi hiljaa kysymykseeni ja kohautti olkapäitään siirtäen samalla katseensa huoneessa olevan television näyttöön.
"Niinhän se oli, mut Zayn nyt me päästään taas kotiin. Me ehditään vielä keikkailla vaikka kuinka paljon, mutta eiks sustakin oo ihan mukavaa välillä pitää lomaa", sanoin ja tönäisin miestä kylkeen hennosti saaden tämän naurahtamaan.
"No niin kai sitten", tuo vastasi ja hymyili jo paljon leveämmin. "Mihinköhän ne muut on jääny", Zayn jatkoi ja katseli huonetta, jossa oli vain me kaksi. Mihinkähän ne kolme oikeasti ovat jääneet. No ehkä he vain kiertävän pidemmän kautta tai jäivät juttelemaan jollekkin työntekijälle.
