Epätäydellisesti Täydellinen

Yhdeksäs luku

Heräsin aamulla epätavallisen virkeänä. Kunnes muistin viimeillan. Se oli kauheaa, lukuunottamatta Jacksonia, joka käyttäytyi omituisen... kiltisti? Sitä en ole ennen kuullutkaan, kiltti Jackson Peterson.

Lukuunottamatta muistoja eilisestä (en todellakaan ollut menossa mihinkään juhliin ihan lähiaikoina) aamu alkoi aika tavallisesti. Laahustin kylpyhuoneeseen - epätavallinen virkeyteni oli jo todellakin hävinnyt siihen mennessä - ja katsoin itseäni peilistä.

Minulla oli ripsissäni vielä eilistä ripsiväriä, ja jotain epämääräistä vaaleanpunaista poskellani. Olin kyllä yrittänyt pestä meikkejäni pois ennen nukkumaanmenoa, mutta en ollut kehdannut laittaa valoja päälle, ja olin ollut muutenkin väsynyt.
Otin nopean suihkun, ja vetäisin päälleni farkut ja collegepaidan.

Tässä asussa et saa ainakaan ylimääräistä huomiota.

Sitten tallustin alakertaan, lisättyäni kevyen meikkikerroksen kalpeille kasvoilleni.

Ja silloin myrsky alkoi.

"Amber! Herran tähden, missä sinä olit viime yönä?! Ajattelin, että et edes tule tänään kouluun... mitä oikein ajattelit?"

Vastassani oli oi, niin iloinen Hailey.

"Anteeksi täti, minulla oli vähän huono ilta, ja unohdin puhelimeni Sierran autoon..." , yritin selittää mahdollisimman pahoittelevasti, mutta saatoin nähdä tädin katseesta, etten ollut pääsemästä pinteestä aivan niin helposti.

"Se ei oikeuta sinua tulemaan kotiin reilusti yli puolenyön keskellä viikkoa!" , hän tiuskaisi, vaaleat hiukset heiluen.

"Sanoinhan jo, että olen pahoillani, en ajatellut" , mutisin hiljaa, ja tuijotin häpeissäni sukkiani. Tajusin, että Hailey oli varmasti ollut hyvin huolissaan, sillä vaikka olinkin jo kuusitoista se ei oikeuttanut minun juoksemaan ympäriinsä keskellä yötä.

"Et selvästikään. Keskustelemme tästä koulusi jälkeen, nyt minulla ei ole aikaa." , Hailey huokaisi, ja kääntyi väsyneen näköisenä takaisin keittiöön. Purin hammastani, ja leikin peukaloillani. En uskaltanut seurata tätiä keittiöön ihan heti, vaikka sen uhalla että myöhästyisin.

"Amber, oletko kunnossa? Minäkin säikähdin eilen, kun et tullut kotiin."

Andrés oli tullut olohuoneesta, ja hän yritti tavoitella katsekontaktiani, mutta vältin sitä katsomalla yhä jalkoihini.

"Olen ihan kunnossa. Anteeksi kun säikäytin, eilen tapahtui vain niin paljon... ja en tiennyt mitä pitäisi tuntea. Se ei tule tapahtumaan uudestaan" , sanoin, ja katsoin häpeissäni varpaitani, joista yhtäkkiä oli tullut yllättävän kiinnostavia.

"Pikkusisko, se on okei. Pääasia että olet kunnossa" , Andrés sanoi, ja pian olinkin hänen halauksessaan. Rutistin kiitollisena takaisin, ja vedin syvään henkeä veljeni puhdasta tuoksua.

"Kunhan vain lupaat, että jatkossa ilmoitat missä liikut, käykö?" , Andrés sanoi hiljaa, ja nyökytin pontevasti kun hän vihdoin astui kauemmas.

"Nyt mennään aamiaiselle, Haileyn kyyti ei taida odottaa" , hymyilin, ja tartuin veljeni käsikynkkään.

~-~-~-~-~

"Miten niin Jackson vie minut?!" , kiljahdin, juuri kun olin saanut aamiaiseni syötyä. Lusikkani lojui nyt pöydällä, ja maitolasistani oli enää puolet jäljellä, nimittäin puolet olivat kaatuneet pöydälle.

"Amber, käyttäydy. Hän antoi anteliaan tarjouksen kuskata sinut kouluun, tietenkään en kieltäytynyt. Sitäpaitsi sinulla ei ole kamalasti valinnanvaraa eilisen jälkeen." Hailey oli ottanut taas minä-määrään-tässä-talossa- ilmeen, ja syvällä sisimmässäni tiesin, ettei mikään maailman uhmakkuus tehoaisi tätiin tällä tuulella.

"Mutta täti! Lupasin ettei se toistu, mikset sinä voi vain viedä minua kouluun?" Pyysin, ottaen epätoivoisen kantani käyttöön.

"Jackson Peterson vie sinut, piste. Ellet sitten mieluummin mene yleisellä koulubussilla." Hailey tokaisi, silmät itsepäisesti kiiltäen.

Suljin suuni, sillä minä vaikka kävelisin koko matkan kouluun mieluummin kuin menisin koulubussilla.

Ja niinpä, minä, Amber MacKay, menisin Jacksonin kyydillä kouluun. Ainakin seuraavan viikon. Jee, elämä oli niin reilua.

Joten viisitoista minuuttia ennen koulun alkua, seisoin pihallani odottamassa Jacksonin kyydin saapumista. Silloin Andrés ilmestyi ulos, ja kohotin hämmentyneenä kulmiani.

"Amber, minun oli tarkoitus kysyä jo aamulla mutta en kerennyt. Onko sinulla aikaa koulun jälkeen? Meille olisi tulossa vieras, nimittäin-"

Veli ei kerennyt lopettaa lausettaan, kun musta avoauto kaasutti eteeni, tehden sulavan jarrutuksen.

"Anteeksi Andrés, pitää mennä. Tulen suoraan kotiin koulusta, jutellaan sitten!" , sanoin pahoittelevalla äänensävyllä, ja astuin jo kohti autoa, jonka kuskin paikalla virnisteli Jackson.

Ääliö.

"Amber, tämä on tärkeää!" Andrésin ilme oli epätoivoinen.

"Anteeksi!" , huudahdin samalla kun vedin etupenkin oven auki ja liu'uin istumaan. Siinä samassa auto kiihdytti vauhtiin, ja kiharani lensivät kasvoilleni tuulen ansiosta. Käännyin napsauttamaan turvavyön kiinni, ja sitten mulkaisin tummahiuksista poikaa ratissa.

"Minulla ei ollut edes turvavyötä kiinni, entä jos olisit törmännyt" , huudahdin, mutten jaksanut esittää kovin vihaista.

"Hei, kyllä sinä tiedät että minä en törmäile." Poika kääntyi vilkaisemaan minua, muutama tumma hiussuortuva kasvoille karanneena.

Kun hän taas kääntyi katsomaan eteenpäin, jäin hetkeksi tuijottamaan hänen sivuprofiiliaan. Se oli oikeastaan aika söpö. Ei, älä anna ajatuksiesi karata.

"Pidä se katse vain siinä tiessä" , mutisin.

Jackson hymyili vinoa hymyään, mutta ei tälläkertaa kääntynyt katsomaan minua.

"Kuten haluat, neiti Amber."

Ja matka kouluun jatkui samaan tapaan, toisiamme ärsyttäen. Tai oikeastaan Jackson ärsytti minua, sillä hän ei vaikuttanut ärsyyntyvän mistään.

Ja sekös vasta minua ärsyttikin.

Kun saavuimme kouluun, nousin ulos autosta yhtä nopeasti kuin olin hypännyt kyytiin, ja lähdin kohti koulun ovia.

"Hei, enkö saa edes kiitosta?" Kuulin Jacksonin mukamas hyvin järkyttyneen huudahduksen takaani.

"Anteeksi vain, mutta minä en ollut se joka nämä matkat järjesti, joten saat luvan tottua kiittämättömyyteen" , vastasin huolettomasti.

Ennen kuin vedin koulun ovet auki, saatoin kuulla pojan esitetyn terävän henkäisyn takaani, ja hymyillen pyöräytin silmiäni.

•

Moi! Sori vähän lyhyestä luvusta, toivottavasti silti kelpaa :)
Mutta jokatapauksessa kiitos kun luit, votee ja kommentoi <3