Alya ||Ei jatku

14. Vapaa vai ei?

~
Heräsin Danin ulvahteluihin. Se kaipasi leikkiseuraa. Minua väsytti liikaa enkä jaksanut liikahtaa yhtään. Kuitenkin ajatus siitä, että aitauksessani saattaisi tapahtua jotain tietämättäni vainosi minua. Nousin ylös ja ryömin ulos puskasta. Astuin molemmilla etujaloillani eteen ja venytin. Venyttelin oikein kunnolla ja sitten ravistelin hieman. Vilkaisin Danin aitauksen puolelle ja näin Danin. Se makasi aidan vieressä tuijottaen minua. Kun se huomasi saanensa huomioni näin heiluvan hännän. Tällaisella käytöksellä Dani näytti ihan pikkuiselta koiranpennulta. Minun mielestäni se oli hauskaa.
"Nälkä..."
Hiljenin ja kuuntelin hetken. Mahani kurni. Onneksi jätin porkkanaa säilöön. Hölkkäsin laiskasti puunrungon sisälle. Söin porkkanani ja menin juomaan vettä. Kun olin kaukalon luona, kuulin oven aukaisun äänen ja askelia. Ne eivät olleet Cainin askeleet. Ei. Ne olivat itsekkäämmät ja tekaistut. Se oli se rikas mies. Juoksin aitauksen ulko-osaan piiloon. Menin puunrungon sisään makaamaan ja odotin. Kuulin oveni aukeavan. Sisälläni jokin käski juoksemaan ovelle, mutta se pieni ääni sanoi hyvästit hyvin nopeasti kun ovi pamahti kiinni.
-Tule tänne. rikas mies sanoi.
Erotin toiset askeleet, jotka lähestyivät aitaustani. Cain. Juoksin pois puunrungon sisältä rikkaan miehen vierestä suoraan aitaukseni sisäosaan ja tuijotin Cainia. Hän hymyili ja rapsutti minua hieman. Ei! Mitä tein! Olin iloinen kun Cain tuli.
"Hän on niiiiin komea..." Aran huokailu päässäni ei auttanut mitään toivottomassa tilanteessani.
-Saanko lähteä sen kanssa tänään lenkille? Cain kysyi yllättäen rikkaalta mieheltä.
Mies oli hetken hiljaa, mutta nyökkäsi sitten. Cain astui aitauksen sisään ja sulki oven. Taas mahdollisuuteni paeta oli ohi. Menin makaamaan ja tuijotin Cainia. Cain taas puolestaan tuijotti minua ja isäänsä vuorotellen. Cainin isä taas tuijotti aitaustani ja minua kun kierin selälläni kiltisti.
Hän päästi ison hymähdyksen ja sen jälkeen kuului ahaa ääni.
Mies käänsi katseensa Cainiin ja minä katselin maata.
-Cain. Olen tehnyt päätöksen. Se tuntuu pitävän sinusta eikä näytä murhaajalta, joten voit ottaa sen. mies sanoi päättäväisesti ja lähti ovesta.
Cainin silmät olivat apposen auki ja voisin vannoa, että hänen suunsakkin oli edes vähän auki. Vaihdoimme katseita, mutta kumpikaan ei tiennyt mitä tehdä. Minä varsinkaan. Minulla ei ollut mitään hajua mitä tehdä.
"Hei Alya! Mä löysin sen!"
Havahduin ja kuuntelin nyt Araa.
"Mä tiedän miten me saadaan sulle taas musta tukka ja omat silmäs takas!"
Aran sanat saivat minut shokkiin. Juokdin ulos ja menin salaiseen piilooni. No, piilot ovat yleensä salaisia. Se on niiden idea.
"Meidän täytyy vain tehdä pieni loitsu...Siihen tosin ei tarvitse sanoja lohduksemme. Riittää kun niitä ajattelee."
Pyöräytin silmiäni ohjeistaen Aran jatkamaan puhumista.
"Loitsun nimi on nexemandi. Sen pitäisi jättää turkkimme valkoiseksi kuten halusimme ja muuttaa vain hiuksemme ja silmämme. Tai no hiuksesi ja silmäsi. Nexemandi toistetaan kahdesti, koska kaksi asiaa muutetaan."
Henkäisin ja aloitin
Nexemandi...Nexemandi...Avasin silmäni, ja valkoinen savu tuli ulos suustani. Onneksi pysyin kettuna ja turkkini pysyi valkoisena. Savu hävisi kokonaan ja katselin ympärilleni...Olin pulassa. Cain seisoi edessäni...Hänen suunsa oli auki, mutta se sulkeutui nopeasti. Hän nappasi minut nopeasti syliinsä ja laittoi minulle pannan.
-Sä tuut mun mukaan. hän sanoi ja lähti kävelemään.
Hän vei minut ulos päärakennuksen viereisestä rakennuksesta autolle. Hän laski minut etupenkille ja istui itse kuskin paikalle. Ajoimme muutaman tunnin ja sitten saavuimme toiselle talolle. Tämä oli pienempi ja söpömpi. Cain nosti minut syliinsä ja menimme sisälle. Hän laski minut alas.
-Tervetuloa kotiin. hän sanoi ja sulki ulko-oven.
Katsoin häntä hetken kysyvästi, mutta tajusin pian olevani vapaampi. Mutta olinko oikeasti vapaa vai en? Ei mitään hajua. Talo oli vaalea värimailmaltaan, mutta kotoisa. Löysin olohuoneen ja näin valkoisen nahkasohvan, jonka päällä oli valkoisia karvatyynyjä. Vilkaisin taakseni ja kun en nähnyt Cainia, hyppäsin sohvalle ja käperryin palloksi tyynyjen viereen. Kuulin askelia, mutta ne pysähtyivät.
-Minulla on kolme karvatyynyä, ei neljää. hän sanoi ja nosti minut sohvalta.
Istahdin valkoiselle matolle ja tuijotin Cainia.
-En tee pahaa sinulle. Toin sinut tänne kotiini turvaan. Voit muuttua ja käydä vaikka suihkussa. Cain sanoi ja käveli kaapin luokse. Hän otti sieltä pyyhkeen ja vei sen kylpyhuoneeseen.
Käänsin päätäni ja nuuhkaisin itseäni. Yök. Viikko ilman suihkua. Kävelin hiljaa kylpyhuoneeseen. Matkalla sinne huomasin Cainin hymyilevän minulle. Mulkaisin vain takaisin ja suljin oven.
"Alkaako joku pehmetä?"
Ara kysyi leikkisästi. Pyöräytin silmiäni ja katsoin suihkua. Kuitenkin silmäni siirtyivät siitä isoon valkoiseen poreammeeseen. Muutuin ihmiseksi ja vilkaisin peiliin. Valkoinen mekko, mustat hiukset ja kullanruskeat silmät. Hymyilin leveästi. Kuulin koputuksen oveen.
-Hei, kun olet valmis. Haluaisin nähdä sinut...hän pyysi kiltisti.
En vastannut. En tahtonut. Laskin kuitenkin veden ammeeseen merkiksi, että olin ihminen ja olin kuullut hänet.
-Selvä...hän huokaisi ja askeleet jättivät huoneen rauhaan.
Otin mekon pois ja astuin ammeeseen. Olin kylvyssä ainakin tunnin ja pakko myöntää halusin mennä ihmisenä ulos tuosta ovesta. Huomasin peilin edessä olevalla pöydällä paperin ja pienen kynän. Otin ne ja kirjoitin viestin. Koputin kylpyhuoneen ovea ja kuulin askeleita.
-Niin? hän kysyi.
Sujautin lapun oven ali. Cain nosti paperin maasta ja luki sen.

~
Voiko sinuun luottaa?
~

-Voit luottaa minuun. Olen sielunkumppanisi. En satuttaisi sinua ikinä. hän sanoi vakuuttavasti.
Ajattelin Alexia, sielunkumppanin ei ollut tarkoitus satuttaa. Kuitenkin Alex oli onnistunut siinä. Hän oli hylännut meidät. Poskelleni vierähti kyynel ja sen perässä tuli valtameri. Aloin itkemään.
-Oletko kunnossa? Cain kysyi heti huolestuneena.
Potkaisin ovea kovaa viestien Cainille tukkia sen turvan. Avasin oven lukon ja muutuin nopeasti ketuksi ja juoksin ovesta ulos. Juoksin Cainin ohi ja menin olohuoneeseen. Cain seurasi perässä.
-Minä pyydän...hän kuiskasi katsoen minua samalla silmiin.
Käänsin selkäni Cainille ja istuin alas.
Cain kääntyi ja oli lähdössä. Muutuin ihmiseksi edelleen selkä Cainiin päin pitkät mustat hiukset keskellä selkääni. Tulisin katumaan tätä...
-Odota...kuiskasin.
Kuulin Cainin kääntymän nopeasti. Tunsin selässäni Cainin hengityksen kun hän katsoi minua 170 senttistä mustatukkaista naista valkoisessa mekossa.
-Wau...hän sanoi ääneen.
Käännyin ja katsoin Cainia silmiin. Tuon vaaleanruskean tukan alta löytyi kaksi vihreää silmää. Ne tapittivat minua. Cain oli pidempi kuin olin luullut. Hän oli varmaan 185 senttinen...Alex oli vain 175...
Cain astui lähemmäs minua ja voin vannoa, että kuulin sydämmeni poukkoilevan rintakehästäni ulos. En tuntenut näin Alexin kanssa. Poskelleni vierähti kyynel. Cain huomasi sen ja pyyhkäisi sen pois peukalollaan.
-Olet ihmiskettu...kuiskasin.
-Olen viimeinen lajiani. Siispä kysyn, miten sinä olet ihmiskettu? hän kysyi rauhallisesti.
-Minusta tehtiin kettu. Olin kettu. sanoin.
-Kuka sinusta ketun teki? hän kysyi ärtyneesti.
-Äitini. Olin kettu 17 vuotta elämästäni. sanoin rauhallisesti.
Kuulin Cainin rintakehästä murahduksen.
-Äitisi ei selvästikkään ole tärkeä ihminen! Cain huusi vihaisesti.
-Äitini rakastaa minua ja teki sen suojellakseensa minua. sanoin puolustavasti.
-No kenellä on siihen oikeus! hän raivosi.
-Äitini on kuningatar...kuiskasin.
En tiennyt pitikö se sanoa, mutta muuten Cain olisi tuhonnut koko talon.
-Sinä olet se tyttö...Sinä olet Alya. hän sanoi hiljaa.
Nyökkäsin.
"Mikä namupala!"
-Voi hyvää päivää sun kanssa! tokaisin Aralle.
-Mitä? Cain kysyi hämmentyneenä.
-Ööh...Toi mun kettu...sanoin nolosti.
"Uu uu! Esittele mut namulle."
Huokaisin.
-Cain, Ararosa tai no Ara. sanoin
Cain kumarsi.
-Ara, esittelen sinulle Tompan. Cain sanoi.
"Hauska tutustua Tomppa."
Niiasin. Miksi? Who knows. Minulla oli nälkä ja mahani kurni.
-Onko sinulla nälkä? Cain kysyi huolestuneesti.
-No ette te antanu aamupalaa, mut toisaalta enhän mä ollu syöny kuukauteen...kuiskasin loput lauseestani.
-MITÄ!! SINÄ ET SYÖNYT KUUKAUTEEN! Cain suutahti ja näin kuinka lyhyt hänen itsehillintänsä oli.
"Kosketa häntä...Sielunkumppanin on tarkoitus rauhoittaa toinen..."
Nostin käteni ja laskin sen hänen olkapäälleen. Suljin silmäni ja keskityin pelkkään hyvään. Ajattelin kaikkea iloista ja hylkäsin kaiken surun. Minä täytyin uudella tunteella.