Alya, on ihminen. Hänestä tehtiin kettu ja hän joutui eläintarhaan 17 vuodeksi. Mitä tapahtuu kun hän pääsee pois ja saa selville kuka hän on? Kohtaako hän ongelmia? Löytääkö hän sielunkumppaninsa?
En omista tarinan kuvia. Tarinoideni normaalipitu...
-Noh mennäänkö me tänään vai huomenna? kysyin innostuneena Cainilta.
-Mennään vaikka tänään. Soitan vain niille. Cain sanoi.
-Soitat? kysyin.
-Niin, puhelimella you know. hän vastasi.
Pudistin päätäni, jonka seurauksena hän toi minulle tuon pienen esineen ja antoi sen käteeni.
-Tällä voin puhua ystävilleni ilman että olen heidän lähellään. Cain selitti minulle.
Nyökkäilin vakuuttavasti vaikka minulla ei oikeasti ollut mitään hajua mistä se yksi puhui. Nappasin laukkuni lattialta ja kävelin Cainin huoneeseen. Läjäytin laukun sängylle ja avasin sen. Päätimme Aran kanssa laittaa erään laventelin värisen mekon sinne baariin. Pyörähtelin muutaman kerran peilin edessä ja sitten katsahdin hiuksiani
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
Mitä minä niille tekisin? Miksi elämästäni oli tehty niin hankalaa? Yrittääkö joku oikeasti vain pilata elämäni. Noh, ehkä jätän ne vain auki. Olin tyytyväinen mekkooni ja asuuni, tosin vielä kengät puuttuivat. Olisin mielelläni lähtenyt paljainjaloin, mutta Ara sanoi että niin ei kannata tehdä. Se herättää huomiota, ja sitähän en halua.
-Alya, mennään! Cain huusi minulle alhaalta. Nappasin nopeasti mustat korkokengät käsiini ja syöksyin ovesta ulos. Kipitin nopeasti alakertaan ja katsoin Cainin vaatetusta.
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
Se sopi hänelle todella hyvin. Vaikka en ollut mikään muodin asiantuntija niin tiesin kyllä milloin jokin näytti hyvältä. Ja tuo asu sopi hänelle kuin sukka jalkaan. Cainin silmät siirtyivät asuuni ja se sopi minulle hyvin. Pitihän hänen tietää kuka on se henkilö, jonka kanssa kuuluu olla. Lähdimme yhdessä ulko-ovelle ja astuimme ulos. Pihassa oli musta möntti neljällä pyöreällä esiinellä varustettuna.
"Sitä kutsutaan joskus myös autoksi..." Pyöräytin silmiäni Aralle, joka oli hieman, ihan vain siis vähän näsäviisas. Cain avasi minulle oven ja astuin sisään. Sisällä oli valkoiset nahkaiset penkit joihin istuimme. Cain otti mustasta rinkulasta kiinni ja auto lähti liikkeelle.
