For the last time

17. Ajattelen vain häntä

                               Noel

           "HERÄÄ JO!!!" Kuluu kova huuto korvani vierestä ja avaan silmäni hitaasti auki. Isoveljeni Nathan seisoo sänkyni vieressä vihaisen näköisenä, joka tarkoittaa sitä, että olen taas kerran myöhässä. Vanhempani takavarikoivat oman autoni, koska olimme riidelleet huonoista arvosanoistani ja olin menettänyt hermoni ja huutanut heille kaikkea mitä päähäni pälkähtikään, joten Nathan joutuu antamaan minulle kyydin kouluun nyt toistaiseksi.

"Vielä 5 minuuttia." Mutisen puoliunessa. En välittänyt, että myöhästynkö vai en. Sillä ensimmäinen tunti oli muutenkin matikkaa ja matikan opettajamme vihasi minua koko sydämestään. Enkä kyllä yhtään ihmettele sitä.

"Ei kun meidän pitää mennä myöhästyn töistä muuten!" Nathan vastaa korottaen ääntänsä. Päätin antaa periksi ja nousin sängystä. "Noniin hyvä Noel." Nathan sanoi ja taputti käsiään.

Tallustelin vaatekaapilleni ja vetäisin sieltä mustan t-paidan ja harmaat lökärit. Asteli keittiöön ja söin nopeaa leivä.

Kuulin auton tööttäyksen, joten nyt olisi aika mennä. Tarkistin vielä, että kaikki tarvittavat asiat olisivat repussani ja sitten kiidinkin jo autoon. Istahdin apukuskin paikalle ja heti kun olin saanut oven kiinni auto oli jo liikkeessä. Katsahdin viereeni ja näin vihaiselta nättävä isoveljeni, joten päädyin vain olemaan hiljaa.

Kun auto kaasutti koulun pihaan, avasin turvavyön ja hyppäsin pois kyydistä. En kerennyt kiittää häntä, kun auto oli jo kiitänyt tiehensä.

Lähdin kävelemään itsevarmasti kohti koulua ja sydämmeni meinasi pysähtyä, kun näin Emilyn nauravan Melissan kertomukselle. Katsoin hetken aikaa Emilyn kauniita kasvoja. En ollut ikinä nähnyt mitään niin kaunista ja hänen hymynsä se vasta kaunis olikin. Voisin antaa mitä vain, että näkisin sen hänen kasvoillaan useammin. Mitä hittoa minä oikein teen. Olisin voinut läimäyttää itseäni otsaan tällä hetkellä. Olin pysähtynyt keskelle koulun pihaa ja suurin osa muista oppilaista katsoivat minua oudosti.

Jatkoin kävelyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsi Emilyn katseen itsessäni ja vilkaisin sivulleni. Katseemme kohtasivat ja iskin hänelle silmää. Emily näytti niin hämmentyneeltä ja samalla niin jännittyneeltä, että olisin voinut nauraa hänelle.

Avasin koulun oven ja astelin sisään. Ethan tuli minua vastaan ja alkoi selittämään jotain omista yövieraistaan. Suljin kuitenkin hänen äänensä pois mielestäni, kun aloin miettimään Emilyä ja jotenkin ajatukseni ajautuivat hänen vartaloonsa ja miten täydellinen se on, mutta miltähän se näyttäisi ilman vaatteit.....okei, okei nyt meni yli. Hän oli kuitenkin parhaankaverini pikkusisko.

Tunnit kuluivat hitaasti ja ajatukseni kokoajan harhailivat tuossa tummassa kaunokaisessa. Onneksi pääsimme koulusta aikaisemmin pois yllätävän opettajien palverin takia. Mutta en vieläkään tiedä miksen saa häntä pois mielestäni. Ehkä olisin ihas... ei se ei voi pitää paikkansa olen Noel, koulun fuckboy, joka ei harrasta tyttöystäviä eikä ihastumista, mutta silti tuntuu kuin haluaisin tästä tytöstä muutakin kuin petikaveria.

~~~~~~
    Ensimmäiseksi haluaisin pahoitella, että en ole yli kuukauteen kirjoitellut uutta lukua, mutta tässä tämä nyt on.
-aadaalina

PS. Muistakaas käydä lukemassa uusi tarinani Hidden😉