Ystävä

352 33 1
                                    

Minne hän voisi enään mennä?
Aivan kuin kaikki toivo olisi lentänyt kuin tuhka tuuleen.
Taehyung on kävellyt tunteja ympäri kaupunkia ilman mitään määränpäätä.
Hänen pitäisi ainakin vaihtaa vaatteensa.
Taehyung ottaa puhelimensa taskustaan ja soittaa Namjoonille. Hän vastasi onnekseen.

- Namjoon.. Umm.. Ooks sä kotona?
- Joo kui?
- Mä tarvisin vähän apua..
- Ok. Tuu vaa tänne.

Taehyung lähti kävelemään kohti Namjoonin asuntoa, jos sitä voi edes asunnoksi kutsua. Se on vain pieni rahtitavarakontti.

Hetken päästä Taehyung koputtaa Namjoonin ovelle.
Ovi aukea ja Namjoon tuijottaa Taehyungia.

- Sähän oot ihan verinen! Mitä tapahtu?
- Isä... Isä.. Hakkasi taas äitiä ja alkoholi... Minä.. Minä..
- Voi raukkaa tule nyt sisään!

Namjoon tarttui Taehyungin hupparista kiini ja veti hänet asuntoonsa.
Hän laittoi Taehyungin istumaan sohvalle ja lähti hakemaan hänelle kuivia vaatteita.
Taehyung tuijotti lattiaa kyynelet silmissään.

- Minä tapoin hänet..

Taehyung kuiskaisi.
Namjoon vilkaisi poikaa. Hänellä on empatiaa häntä kohtaan.
Namjoon kävelee hänen luokse kuivien vaatteiden kanssa.

- Toivottavasti nämä kelpaavat.
- Kiitos.

Stigma (In Finnish)Where stories live. Discover now