Mietiskelyä

293 12 0
                                    

Harry katsoi synkkänä edessään nukkuvaa Mishaa. Tämä näytti kauhealta. Vaikka hänen silmänsä olivatkin kiinni, Harry tiesi hänen silmänsä olevan punaiset ja turvonneet jatkuvasta itkemisestä. Myös hänen ihonsa oli kalpea unettomista öistä. Misha ei ollut näyttänyt tuolta sitten Siriuksen kuoleman. Harry tiesi, että kysyisi hän mitä Mishalta, hän ei saisi vastausta. Ei ennen kuin tämä saisi itsensä taas koottua, eli luultavasti heidän päästessä Weasleyden luo.

Joululoma oli juuri alkanut ja Harry istui Mishan sekä Ronin kanssa Tylypahkan pikajunassa matkalla joulun viettoon Weasleyn perheen luokse. Misha oli torjunnut äitinsä kutsun kotiin menemisestä, luultavasti hän kaipasi Frediä niin paljon. Harrylla taas ei muuta paikkaa ollut. Vielä viime vuonna tähän aikaan hän tiesi pääsevänsä kummisetänsä luo. Hänen perheensä luo. Mikä riistettiin häneltä heti. Harry käänsi katseensa Mishan vieressä istuvaan Roniin. Tämä oli keskittynyt kurpitsakakun syömiseen, eikä huomannut vieressään olevaa murtunutta Mishaa. Tyypillistä Ronia. Vaikka tämä olikin hänen paras ystävänsä, oli silti myönnettävä, että hän oli huono näissä asioissa. Tämä ja Hermione eivät olleet puhuneet sitten sen jälkeen, kun Hermione oli ussuttanut taikomansa paperilinnut Ronin kimppuun. Ja nyt Harry ei pystynyt näkemään kahta parhaista ystävistään samaan aikaan.

Harry heräsi ajatuksistaan huomatessaan Ronin katselevan punaisena osaston toisella puolella olevaa Lavenderia, joka oli huurtanut oven lasin ja kirjoitti siihen jotain. Saatuaan kirjoituksensa valmiiksi hän tuijotti hetken aikaa Ronia, aivan kuin olisi valmiina rynnätäkseen sisälle ja nuollakseen Ronin kasvot puhtaaksi. Onneksi tämä kuitenkin lähti. ”Ei hemmetti.. Hänestä on tullut niin takertuvainen..” Ron parahti hiljaa ja herätti Mishan. Misha katsoi hetken ymmällään ympärilleen, ennen kuin tajusi lasissa olevan kirjoituksen ja tuhahti halveksivasti. Hetkeksi hänen katseensa kohtasi Harryn, mutta pian hän jo sulki silmänsä.

Odotettuaan hetken ajan, Harry viimein uskalsi puhua. ”Minä seurasin kesken Kuhnusarvion pikkujoulujen Malfoyta. Voro toi hänet kesken kaiken sinne, oli kuulemma saanut hänet kiinni käytäviltä vaeltelemisesta, mutta se ei ollut sen pääpointti. Kalkaros tuli tietenkin pelastamaan päivän ja sai vältettyä hänet hankaluuksilta. Heidän ollessa lähdössä Kalkaros vielä pysähtyi Mishan kohdalla ja ilmoitti hänellä olevan asiaa tälle.” Harry aloitti hiljaa. Ron vilkaisi nopeasti Mishaa ja nyökkäsi.

”En kuullut paljoakaan. Misha ja Malfoy riitelivät, mutta en saanut sanoista selvää. Kuitenkin ennen sitä Malfoy ja Kalkaros puhuivat jostain. Olikohan se rikkoumaton vala. En ole koskaan kuullutkaan siitä.” Harry jatkoi. Ron näytti hetken kauhistuneelta. ”Rikkoumatonta valaa ei pysty rikkomaan.” Harry pyöritti silmiään. ”No sen verta minä siitä nimestäkin jo tajusin.” Ron kohottautui hieman penkillä ennen kuin jatkoi. ”Tarkoitan, että jos sen rikkoo niin kuolee. Fred yritti kerran kun olin pienempi saada minua vannomaan sitä. En ole koskaan nähnyt isää niin vihaisena. Fred vannoo ettei hän ole vieläkään päässyt yli siitä satikutista. Mutta etkö sinä todellakaan tiennyt? Mishan ja Fredin välillähän on rikkoumaton vala ja luulisi että sinä siitä nyt sentään tiedät.” Harry kurtisti hieman kulmiaan. Olihan hän siitä kuullut, mutta unohtanut koko asian.

”Miksiköhän Kalkaros on vannonut rikkoumattoman valan ja miten se liittyy Dracoon?” Harry mutisi hiljaa pitäen katseensa Mishassa. Ronkin käänsi katseensa nukkuvaan tyttöön ennen kuin vastasi. ”Sen saamme tietää myöhemmin. Antaa hänen nyt nukkua, hän tarvitsee sitä.”

”Misha. Misha herätys, olemme perillä.” Harry ravisteli kevyesti Mishaa hereille. Misha raoitti silmiään varovaisesti ja käveli Harryn ja Ronin perässä ulos laiturille. ”Näetkö äitiäsi missään?” Harry kysyi tähyillen ympärilleen. ”Tuolla noin.” Misha sanoi kesken haukotusta ja osoitti kauempana seisovaa rouva Weasleyta. Heidän kävellessä tätä kohti, Misha huomasi sivusilmällään Ronin pukkaavan Harrya kylkeen ja tämän osoittavan jotain heidän sivullaan. Misha siirsi katseensa Ronin osoittamaan suuntaan ja huomasi kauhukseen Dracon seisovan äitinsä vieressä. Narcissa näytti riutuneelta hänen tarkkaillessa poikaansa. Misha tunsi olonsa kauheaksi hänen puolesta. Narcissan mies oli jäänyt kiinni ja joutunut Azkabaniin ja nyt kaiken lisäksi hänen poikansa pakotetaan murhaamaan Dumbledore, velhomaailman mahtavin velho.

Uskollisuuden salatut puoletМесто, где живут истории. Откройте их для себя