ELÄMÄNHALU

1. Sait mun viestin aika nopeasti.

Jimin

"Tää on Jungkook" esittelin vieressäni seisovan pojan parhaalle ystävälleni. Pojat ojensivat kätensä toisilleen, ja toistivat vielä nimensä. Olin onnellinen, kaksi minulle tärkeää ihmistä tunsivat nyt toisensa ja tulivat hyvin toimeen.

Taehyung pyysi Jungkookin numeroa vielä juuri ennen kuin olimme päässeet ulos tämän asunnosta. Poika tarttui Taehyungin puhelimeen virnistäen, ja kirjoitti siihen numeronsa.

Matkalla kotiin kysyin useaan otteeseen Jungkookin mielipidettä tapaamastamme henkilöstä vain varmistaakseni että voisimme tulevaisuudessakin keskustella ja olla kolmistaan. Vastaukseksi sain aina hiljaisen naurahduksen ja olkien kohautuksen.

Viikon ajan kävimmekin lähes joka päivä Taehyungin luona, ensimmäiset pari päivää minun pyynnöstäni, ja sitten Jungkook innostui siitä myös. Sen jälkeen hän alkoi uskaltaa käydä yksin kyseisen pojan luona, kun baletti alkoi viedä useamman tunnin aikaa viikostani. Heistä tuli harvinaisen nopeasti läheisiä, eikä se minua kamalasti häirinnytkään. Ehkä hieman siltä osin, että Taehyungilla ei enää ollut paljoo aikaa minulle ja tämä alkoi suuttua pienistäkin asioista. Ajattelin sen johtuvan siitä, etten vain yksinkertaisesti saanut harrastuksieni keskeltä useampaa vapaapäivää.

Kuukautta myöhemmin sain kuulla, että Jungkook ja Taehyung seurustelivat. Olisihan se pitänyt tietysti arvata, se näkivät usein ja puhuivat puhelimessa joka päivä. Mutta ei, en ollut katkera. He saivat itse päättää siitä mitä tekivät, asia ei minulle kuulunut. Halusin ainoastaan nähdä Taehyungin pitkästä aikaa, ja puhua tämän kanssa niin kuin ennen.

~

"Huomenta, Jungkook. Tiedätköhän sä missä Taehyung menee? Mä en ole nähnyt tai puhunut sen kaa vähään aikaan" aloitin keskustelun puhelimeeni.

"Se on kahvilla keskustassa muistaakseni, ei se muuta tainnut sanoa" kuului haukotteleva vastaus toiselta puolelta.

"Hei viittisitkö sä sanoa sille että soittaa mulle?".

"Juu".

Suljin puhelun tyytyväisenä. Sain ehkä taas nähdä parasta ystävääni pitkästä aikaa, oli hullua miten kauan siitä oli aikaa kun viimeksi näimme. Baletti minun oli pakko lopettaa, ei olisi muuten ollut enää mitään muuta. Se oli hyvä päätös. Saisin ehkä sosiaalisen elämäntapani takaisin.

Yhtäkkiä puhelimeni soi, vihdoinkin Taehyung.

"Sait mun viestin aika nopeasti" naurahdin, ja istuuduin sängylleni.

"Jungkook soitti, mulle käy ainakin että nähdään tänään. Missä?" poika vastasi, ja tämän ääni kuulosti jotenkin erilaiselta, aikuiselta ja tummalta.

"Zorro-kahvila?".

"Meidän paikka" poika linjan toisessa päässä naurahti.

"Sepä se" hymyilin, "Kahdelta?".

"Käy" Taehyung huikkasi, ja sulki puhelun.

Katsoin kelloa, se oli jo yksi. Aikaa minulla oli enää vähän jos ajattelin tänään kerrankin hieman panostaa siihen miltä näytän ja mitä laitan päälleni. Olinhan kuitenkin näkemässä pian tärkeää henkilöä.

Ravistelin hieman vaaleansinistä paitaani jonka olin juuri etsinyt kaapistani kiroten. Se oli muutamaa kokoa isompi kuin paita, jota käyttäisin normaalisti, mutta se sopi täydellisesti valitsemieni housujen kanssa. Tarkistin vielä hiukseni peilistä, ja haroin niitä varovasti taakse. Nyt olin valmis.