ELÄMÄNHALU

3. Oot suloinen.

Jimin

Lösähdin sohvalle. Hieroin silmiäni ja tuijotin tyhjiä viinilaseja pöydällä. Kellokin oli jo yhdeksän, eikä ulkonakaan paistanut enää aurinko.
Tartuin laseihin, ja vein ne lavuaariin. Huokaisin hiljaa. Päivä oli ollut paras aikoihin, mutta silti minulla oli jotenkin haikea olo. Ehkä siksi, koska Taehyung oli lähtenyt tai siksi, koska olin saatanallisen väsynyt.
Hetkellisestä mielijohteesta päätin käydä ulkona haukkaamassa happea, ehkä väsymys katoaisi ja jaksaisin vaikka vielä tehdä jotain pientä iltapalaa itselleni.
Puin takin päälleni ja astuin ovesta ulos. Paksu sumu alkoi levitä kerrostaloasunnon pihassa, ja hengitin sitä hitaasti. Hieroin silmiäni, ja yhtäkkiä näin kauempaa saapuvan hahmon. Tällä oli valkoinen takki joka erottui pimeästä hyvin. Hänen suutaan peitti huivi, ja tämän silmät näkyivät huonosti hupun aiheuttaman varjon ansiosta. Pian hän oli kohdallani, ja alkoi kaivaa taskujaan.

"Voi vi... Onko sulla avainta?" tämä mutisi.

"A-anteeks?".

"Niin että onko sulla avainta?".

Nyökkäsin nolona, ja avasin kaulastani roikkuvalla avaimella oven rappukäytävään. Poika kiitti, ja käveli ovelleen. Sitten hän naurahti hermostuneena, ja katsoi minuun nolona.

"Niin, siis mulla ei tosiaankaan ole sitä avainta".

En voinut pidätellä nauruani, ja tirskahdin hieman hysteerisesti. Katsoin ilmoitustaulua, jossa luki pienin kirjaimin paljon puhelinnumeroita. Poika käveli luokseni ilmoitustaulun luo, ja tuhahti.

"Ei nää enää tähä aikaan tuu avaamaan ovea mulle...".

Silloin avasin suuni, ja luin ääneen "Öisin klo 20-08 sovitusti suuremmasta summasta".

"...niin siis mun opiskelijabudjettia ajatellen" tämä naurahti, ja näytti puhelimestaan kelloa.

"Park Jimin" hymyilin ja ojensin pojalle käteni.

"Hoseok, Jung Hoseok".

Opastin Hoseokin ovelleni, ja päästin tämän ensin sisään. Tämä istui sohvalle ja näki pöydällä puolitäyden viinipullon.

"Haluatko sä?" kysyin, ja menin keittiöön hakemaan lasia tälle.

"Joo, miksei... Onko sulla käynyt vieraita tänään aikaisemminkin?".

Aloin kaataa viiniä lasiin, ja vastasin "Joo, mun vanha ystävä. Riittääkö tää?".

"Joo" poika vastasi ja tarttui ojentamaani lasiin, "Etkö sä juo?".

"Oon juonut tänään ihan tarpeeksi" naurahdin, ja pyyhkäisin hiukset pois kasvojeni edestä.

"Park Jimin, kerro jotain itsestäs".

Olin hieman yllättynyt Hoseokin pyynnöstä. Totta kai ketä tahansa saattoi kiinnostaa uudet ihmiset, hän vain ilmaisi sen eri tavalla kuin olin siihen tottunut.

"No siis mitä mä nyt voin kertoa... Oon 19 vuotias, ex-tanssija ja syntinen poikiin suuntautunut".

"Hmm".

Oletin tämän kertovan jotain itsestään, mutta tämä selvästikin jäi miettimään jotain, sillä pojan katse kääntyi tämän jalkoihin ja viinin lipittäminen alkoi hidastua.

-

"Hoseok-ah".

"Toista se, sano se nimi uudelleen".

Hoseok oli kiehtovan perverttinen. Hän oli nälkäinen, ja sen näki tämän silmistä. Oli pelottavaa, kuinka paljon saatoin luottaa ihmiseen jonka olin juuri tavannut.

"Oot suloinen" tämä hymyili, ja lösähti sängylle. Asetuin makuulleni tämän vierelle, ja annoin tämän silittää poskeani hellästi.

"Miksi mä annan sun tehdä tän mulle? Rakastua sun luonteeseen koko ajan vain kiihkeämmin.".

"Koska et voi itselles mitään...".

Hoseok hymyili leveästi, ja otti minut halaukseensa. Poika oli lämmin, ei ollenkaan liian raju tai ylimielinen. Suljin silmäni, ja tunsin kuinka tämän nopeasti etenevät suudelmat alkoivat kohdata taas lantiotani.

"Haluatko sä tehdä sen vielä uudestaan?" virnuilin ja avasin silmäni.

"No siis haluan, että tunnet ittes rakastetuksi tän yön... Toki vain, jos herralle käy." tämä sanoi hiljaa, ja nyökkäsin varmasti.