ELÄMÄNHALU

4. Onks toi sun poikaystävä?

Jimin

Herään ovikellon sointiin. Pyyhin silmiäni, ja huomaan vieressäni nukkuvan Hoseokin. Puhelimeni ilmoittaa "3 uutta viestiä".

Taehyung: Jungkook menee Busaniin sen vanhemmille viikonlopuksi, käykö jos tuun käymään?

Taehyung: Lähin nyt tulemaan.

Taehyung: Tuutko avaamaan? Oon tääl ovella nyt.

Sitten katsoin kelloa, jo hieman yli kaksitoista. Ravistelin Hoseokin hereille.

"Taehyung on täällä, herää! Sun pitää mennä...".

"Kuka on Taeh...?".

"Nouse!".

Hoseok teki työtä käskettyä, nousi pikaisesti sängystä, ja alkoi vetää vaatteita päälleen. Ovikellon rimputus alkoi käydä painostavaksi, ja hoputin Hoseokia sen minkä kerkesin. Sitten hän oli valmis, ja menimme ovelle.

Avasin oven, ja vastassa oli välittömästi hieman kyllästyneen näköinen Taehyung joka piristyi huomatessaan minut, "Huomenta Jim... Kukas tää on?".

"Hoseok, se kävi kahvilla heti aamusta." hymyilin, ja työnsin Hoseokin ulkopuolelle. Taehyung astui sisään, ja sulkiessani oven vilkutin vielä nolosti pojalle käytävässä.

"Mitä toi oli?" Taehyung nauroi, ja istui sohvalle.

"Ai... Ai mikä?" kysyin ja haukottelin hieman.

"Jimin sä heräsit juuri, sulla ei ole vaatteita ja ton pojan hiukset lens ympäriinsä niinku jossain kauhuelokuvassa. Onks toi sun poikaystävä?" Taehyung hymyili, ja tarkasteli katseellaan asuntoa, "En näe missään kahvikuppeja, eikä tossa sun ikivanhassa kahvinkeittimessäkään ole jämäkahveja".

"Ei se ole mikään poikaystävä, me tavattiin eilen...".

"Sä tykkäät harrastaa nopeaa toimintaa?" Taehyung virnisti. Minua alkoi nolottaa, joten painoin pääni käsiini ja naurahdin.

"Sullahan on mies!".

Nauraen kävin Taehyungin kimppuun. Tämä nosti sohvatyynyn suojakseen ja nauroi myös.
En muista milloin viimeksi minulla ja kyseisellä pojalla olisi ollut tällaista. Oli vaikeaa uskoa, että uuden pelottavan Taehyungin alta paljastuisi pehmeä ja elämäniloinen poika.

"Heti herätessäs jaksat tällästä?".

"Älä viitti, Taehyung!" huokaisin hengästyneenä ja lösähdin sohvalle. Tämä hymyili, ja pyyhki kasvoilleen valuneet hiukset korvansa taakse.

"Teillä oli jotain sen Hoson kanssa.".

"Vanha juttu jo, Taehyuuung...".

"Se lähti tosta ovesta 10 minuuttia sitten, hyvä ystävä... Ja sun vaatteet puuttuu vieläkin.".

Nousin sohvalta ja huomasin itsekin että paitani oli jossain aivan muualla kuin päälläni. Aloimme nauraa pojan kanssa yhtäaikaa, ja tämä meni huoneeseeni hakemaan minulle jonkinlaista vaatetusta.

"Jättikö se Hoseok tarkotuksella sen takin tänne vai..?" kuului pian huuto huoneesta, ja ryntäsin tämän luokse.

"Ei helvetti, pengotko sä mun tavaroita?".

"En, se oli tässä ovella suoraan mun nenän edessä.".

-

Olin vienyt Hoseokin takin tälle, ja pyytänyt anteeksi aamuista. Tämä oli vain nauranut, ja kertonut ettei se haitannut. Kotiin saavuttuani Taehyung istui sohvalla puhelin kourassaan ja tuijotti sen sinistä valoa.

"Mitä sä katot?" kysyin, ja istuuduin pojan viereen.

"Jungkook laittoi kuvan Busanista, se on just päässyt perille.".

Hymyilin, ja katsoin Taehyungia. Hän näytti onnelliselta. Olin hieman kateellinen pojille, heillä oli toisensa ja minä istuin päivästä toiseen sänkyni nurkassa puhelintani räpläten.

"Jimin?" kuului yhtäkkiä lausahdus Taehyungin suusta jota hieman säikähdin.

"Mm?".

"Tehdäänkö jotain? Käydään syömässä, pelataan..?".

"Mitä sä ajattelit pelata?" kysyin hieman hämmentyneenä melkein kaksikymppisen miehen ehdotuksesta.

"No siis totuutta ja tehtävää tietenkin, me pelattiin sitä aina nuorempina. Sain tietää susta aikamoisia juttuja...".

"Joo joo, pelataan sitä." naurahdin, ja Taehyungkin hymyili.

"Jimin, totuus vai tehtävä?".

"Totuus".

"Ootko sä ikinä ollut ihastunut Jungkookiin?".

"Öö hmm... Eeeen. Totuus vai tehtävä?".

"Totuus.".

"Voisitko kuvitella kaukosuhdetta?".

"Tykkään läheisyydestä, Jimin. Oon sanonut sen monta kertaa, sun pitäis tietää... Tai edes kuunnella" Taehyung naurahti ja jatkoi, "Totuus vai tehtävä?".

"Tehtävä".

"Suutele mua.".

Katseeni kääntyi käsistäni Taehyungin silmiin, "Mitä?".

"Suutele mua.".