ELÄMÄNHALU

9. Eikö sun pitäis nukkua?

Jimin

Avasin oven Taehyungille. Hän laski laukkunsa eteiseen, ja kysyi missä tämä nukkuisi.

"Sähän tulit aikasin." hymyilin ja raavin päätäni.

"Jungkook tuli takas, en jaksanu sen valittamista." tämä huokaisi ja istuutui maahan.

"Ai...".

Istuin pojan viereen, ja nojasin tämän olkapäähän. Hän katsoi puhelintaan ja pyyhki silmiään.

"Kohtahan on joulu." Taehyung yhtäkkiä muistutti ja sulki puhelimensa. Tiesin sen olevan pojalle tärkein juhla vuodessa. Jotain tämä oli kertonut mummistaan, mutta en ollut kuunnellut. Nyt kaduin sitä.

"Hyvin huomattu.".

"Voinko mä olla täällä jouluna?" tämä kysyi ja kääntyi katsomaan minua silmiin.

"J-joo, uskoisin." vastasin, minulla ei ollut mitään suunnitelmiakaan, eikä ahdasmieliset vanhempani ottaisi homopoikaansa jouluksi kotiin.

"Se on sitten vissii sovittu?".

Silloin ovikello soi. Taehyung katsoi minua hieman ihmetellen ja naurahdin nolosti.

"En ajatellut että tuut näin aikasin niin kutsuin Hoseokin mun seuraksi.".

Menin avaamaan oven, ja sen takana seisova Hoseok hymyili leveästi. Hän astui sisään, ja tervehti istuvaa poikaa olohuoneen lattialla aivan kuin olisi voinut arvata tämän olevan paikalla.
Taehyung kyseli innoissaan juuri saapuneen pojan valtavan hymyn syytä, mutta vastaukseksi tämä sai vain olkienkohautuksen ja lyhyen huokaisun; "Tänään on vaan hyvä päivä.".

"No, mitä tehdään?" päätin kysyä jotta pojat lopettaisivat puhelimiensa tuijottamisen.

Hoseok nousi ja vastasi; "Mä syön.".

"Sä oot selvästikin jäänyt tänne asumaan." Taehyung hymyili, ja tuijotti tämän matkaa jääkaapille.

"Täällä päivittäin käyminen on aika raskasta...".

Taehyung

Hoseok ja Jimin olivat menneet jo nukkumaan. Kuulin Jiminin hiljaisen tuhinan oven läpi olohuoneeseen, ja naurahdin hiljaa. Katsoin puhelintani ja luin Jungkookin lähettämiä useita viestejä.

"Tuu takasi, puhutaan".

"Vastaa mulle, Taehyung".

"Tää ei voi päättyä näin".

Haukottelin, ja aloin kuunnella mahdollisimman hiljaa tämän lähettämää ääniviestiä. Hän kuulosti väsyneeltä ja hieman nuhaiselta. Jungkook teki selväksi useampaan otteeseen viestin aikana että tämä rakasti minua. Totta kai tiesin, enhän minä nyt niin typerä ollut.

"Taehyung?" kuului yhtäkkiä kuiskaus Jiminin huoneen ovenraosta. Hoseok pyyhkäisi hiuksensa sivuun, ja tarkisti selkänsä takaa ettei Jimin ollut herännyt.

"Eikö sun pitäis nukkua?" kuiskasin takaisin hieman yllättyneenä, ja suljin puhelimeni.

"En saa unta, ja kuulin että oot hereillä. Kenen kanssa sä puhuit?".

Katsoin ensin Hoseokia ja sitten puhelintani. Taputin kädelläni vapaata paikkaa vieressäni, ja tämä istuutui siihen.

"Se oli ääniviesti mun entiseltä poikaystävältä.".

"Miks sä sun eksän kanssa puhut?".

Käänsin katseeni Hoseokista maahan ja kohautin olkiani. Poika tarttui halaamaan minua.
Tilanne oli mielestäni hieman hämmentävä mutta rauhallinen. Rakastin läheisyyttä, ja olin onnellinen sitä saadessani. Kuitenkin kädet ympärilläni tuntuivat erilaisilta. Epämukavilta.

"Ei sun tarvii puhua siitä ellet halua, en pakota." Hoseok hymyili ja päästi minut otteestaan.

"Jungkook petti mua, se haluais selvittää asiat mutta mä en halua puhua sille. Luulin että Jimin olis kertonut...".

"Jeon Jungkook?".

Katseeni kohtasivat Hoseokin ruskeat silmät, ja nyökkäsin hämmentyneenä. Mistä tämä tunsi Jungkookin?
Epärealistisimmatkin ajatukset alkoivat jyllätä päässäni. Ehkä Hoseok oli yksi Jungkookin salaisuuksiksi jättämistä hoidoista, tai sitten heillä oli pitkä yhteinen historia.

"Mistä sä tunnet sen pojan?".

"Ha-haluatko sä aivan varmasti kuulla?".