Tulisielu

Luku 20: Onko olemassa toivoa

Xanderin suuret, valkoiset siivet kiidättävät hänet turvallisesti Avariin, keskelle usvapolkua. Hänen sydämensä hakkaa lujempaa kuin koskaan aiemmin Lasiasta palatessa. Hän on tehnyt työtään jo useita vuosia, mutta yhdenkään siivistään luopuneen usvastatyntyneen vieminen Lasiaan ei ole koskaan tuntunut samalta kuin tämä. Aivan kuin hän olisi tehnyt väärin viedessään Zenithin Lasiaan.

Hänen mieleensä muistuu eräs toinenkin vientikerta, joka oli sumentaa hänen järjellisen ajattelunsa. Se ainoa kerta, jolloin hän olisi tahtonut jättää työnsä tekemättä. Eli. Loputkin Elin heikoista siivistä olivat karisseet nopeasti katkeroitumisen syyn selvittyä, eikä Xander ollut voinut muuta kuin viedä Elin ylös Lasiaan ja toivoa, että hänen omatkin siipensä pettäisivät pian ja hän voisi palata kylmään maahan rakkaansa luo.

Hetken ajan viha on miltei sumentaa Xanderin mielen. Hän ei pakotakaan itseään takaisin hetkeen, ei keskity usvapolun mutkiin vaan antaa muistojen vyöryä ylitseen. Hän ei palaa Elin viimeiseen päivään Avarissa, hän palaa paljon kauemmas.

* * *

Elin satutettu katse oli ja pysyi aina samanlaisena. Hänen pelkonsa oli suurta, jokainen haavoittuneitten siipien räpytys liikaa. Xander vihasi sitä kaikkea, vihasi että joutui pakottamaan pojan kohtaamaan pahimman pelkonsa: lentämisen.

Mutta siinä kaikessa oli myös jotain suunnattoman kaunista. Se tapa, jolla Eli syöksyi pelkoaan päin ja lopulta voitti sen, kykeni lentämään jo miltei kunnolla. Xander ei voinut enää kuolettaa tunnetta, joka hänessä oli syntynyt. Hänessä, joka oli aina pakoillut kaikenlaisten tunteiden näyttämistä.

Hän ei koskaan huomannut, että oli hitaasti ja kiduttavan varmasti rakastunut Eliin, joka oli opettanut hänelle enemmän kuin hän Elille. Vaikka Xanderinhan siinä piti olla opettaja, hänen piti saada Eli taas siivilleen. Monesti hän saikin. Riittävän monesti Elin isosiskolle Liville, joka olisi jo mielellään erottanut kaksikon. Liville oli valjennut, miten paljon he olivat alkaneet välittää toisistaan. Xander ei silloin vielä tiennyt, miksi heidän yhdessäolonsa olisi haitannut Liviä millään tavalla, mutta hän tuli vielä ymmärtämään.

Kun Eli ensimmäistä kertaa painoi huulensa Xanderin omia vasten, Xander ei tiennyt, mitä tuntea. Helpotusta, onnea vai suunnatonta pelkoa siitä, että hän oli tuntenut niin vahvasti, että tunne oli tarttunut? Sillä vaikka he olivat lähekkäin, kunnioittivat toisiaan kaikessa ja rakastivat kumpikin omalla tavallaan, Elin katse ei koskaan muuttunut. Hänen silmänsä pysyivät tummansinisinä kuin yö. Elin yössä ei koskaan ollut tähtiä.

Xander ei koskaan nähnyt syytä Elin surusilmien takana. Hän ei koskaan osannut irrottautua omasta pelostaan ja häpeästään, hän oli niin keskittynyt omaan pelkoonsa näyttää tunteita, ettei ikinä ymmärtänyt mikä Elillä oli hätänä. Eli oli sanonut hänelle, ettei häntä haitannut, vaikkei Xander koskaan oppisi hymyilemään tai itkemään. Hänelle riitti se, mitä Xander sanoi ja teki, ja Xander tuudittautui siihen ajatukseen unohtaen täysin, että hänenkin olisi pitänyt yrittää ottaa Elin oma suru vastaan.

Xander ei ymmärtänyt vielä silloinkaan, kun Eli ensimmäisen kerran itki hänen nähtensä. Xander oli painanut hänet varovasti alleen sängyllä, tarkoituksenaan vain arvostaa Elin pientä kehoa kaikella rakkaudellaan. Hän ei ymmärtänyt lopettaa, vaikka näki kauhun Elin sinisissä silmissä. Hän ymmärsi lopettaa vasta sitten, kun Eli alkoi itkeä ja työnsi Xanderin paniikinomaisesti pois päältään. Xander näki, muttei osannut käsitellä näkemäänsä. Hän näki ainoastaan torjutuksi tulemisen ja suuren häpeän siitä, että oli edes yrittänyt.

Kun Eli lopulta sai kerrotuksi, miksi Xanderin yhtäkkinen yritys oli aiheuttanut hänessä sen mitä se aiheutti, Xander ei voinutkaan sanoa mitään. Hän ei ollut koskaan edes aavistanut. Eli kertoi kaiken. Hän kertoi, miten isosisko oli yhtäkkiä esitellyt ensimmäisen lennonopettajan, Iscarion. Hän kertoi sen, kuinka oli jokaisella kerralla tajunnut yhä vain kirkkaammin sen, että sen oli täytynyt olla hänen oma isosiskonsa, joka hänet Iscariolle vapaaehtoisesti lahjoitti. Eli oli ollut lahja sairaalle miehelle.