◊ little do you know [seventeen] ◊

◊ chapter one ◊

◊ 3rd pov ◊

Vaaleanpunaiset hiukset omaava Lee Jihoon astelee parhaan ystävänsä Sungcheolin kanssa liikunta saliin harjoituksia varten, kevätjuhla harjoituksia. Sungcheol pölisee normaaliin iloiseen tapaansa.

Keskittyminen ei ole täydellinen ystäväni höpötyksiin sillä ajatukseni laukkaavat tämän päivän kevätjuhlassa jossa minulla on tarkoitus laulaa soolo. En ehkä ole mikään maailman epävarmin lauluääneni suhteen mutta olen vaan ujona ainakun pitää laulaa muiden edessä. Yleensä jäädyn ja meen paniikkiin.

"Hei Jihoon, Woozi? Huhuu! Maa kutsuu!" Sungcheol nauraa. Hätkähdän todellisuuteen ja huomaan käveleväni suoraan tiiliseinää päin. "Aih!" Parkaisen kivun takia ja peitän otsaani tulleen kuhmun kädelläni.
"Kannattiko?" Virnuilee Sungcheol ilkikurisesti. Potkaisen poikaa leikkimielisesti jalkaan ja tuhisen jotain vastausta joka ei loppujen lopuksi kulosta muulta kun siansaksalta.

Saavumme liikunta salille ja astumme sisään. Opettaja seisoo keskellä lavaa ja ohjeistaa muita oppilaita omissa esityksissään.

Tunnen luo kuinka hiki kohoaa käsiini ja Sydämmeni lyönnit tiheentyy. Aivan kuin en saisi happea jonka seurauksena alan hengittää hullunlailla. Kyyneleet alkavat valua poskiani pitkin. Tärisen. Olen paniikissa, täydellisessä sellaisessa.

∝
Hei! Toivottavasti tykkäsit! En oo sit mikään hyvä tai hauska kirjottaja joten anteeksi. Mutta lupaan että tulevat osat on luokkaa 500-1000 sanaa :]

Kiitos ja bye <3